Viilistä asiaa

Uskomatonta kuinka pitkästä aikaa voi taas niinkin yksinkertainen ruoka kuin viili, maistua ihan taivaallisen hyvältä!

Mulla tuli muutama päivä sitten kauhea pakko ostaa kaupasta viiliä, kun teki mieli. Ostin sitten yhden purkin, kun kuitenkin ajattelin että mitäs jos ei sittenkään maistu. No, yksi purkki meni ja toista teki mieli jo samana päivänä. Eilen kaupassa käydessä ostin kaksi purkkia ja nyt niistä on toinen jo menossa. Huomenna on pakko ostaa vissiin jo monta purkkia. :) Ja tarkennettakoon vielä tässä että todellakin siis se ihan tavallinen viili mulle maistuu eikä ne ällönmakeat mansikan, banaanin ja luoja ties minkä makuiset viilit. Meillä muksut on ihan intona kausittain niihin makuviileihin, mutta itse en ole maistamista pidemmälle päässyt koskaan. Silti heitän tavalliseen viiliin pari pientä lusikallista sokeria... miksiköhän? Voi olla että se juontaa juurensa jonnekkin lapsuuteen. Mulla on hatara muistikuva siitä, kuinka äitini on laittanut viiliin hieman sokeria, jotta olisin sitä hieman enemmän mielelläni syönyt. Näinhän äitini teki myös puurojen kanssa. Ja laitan puuroonkin aina sokeria jos sitä satun syömään.

Tuli vain mieleeni tuossa, että tulisikohan halvemmaksi tehdä itse viiliä? Eikös sitä jotenkin pysty tavallaan "jatkamaan" kaupan viileistä? Pitää ottaa asiasta selvää ja ehkä kokeilla jos näyttää siltä että viilin himo pysyy vaan.

Pakko tähän loppuun vielä mainita, että tänään on ollu tosi hyvä päivä. Kävin aamulla heti lenkillä, siivosin keittiön, asensin uuden magneettitaulun ja lehtitelineen keittiön seinään, tein ruokaa, neuloin pitkästä aikaa jne. Vieläkin on hyvä mieli. Ihmeellistä. :)