Hiihtoloma

Joidenkin pelastus, joidenkin kirous.

Itse en oikein tiedä kumman kannalla olisin. Lapsille se on takuulla pelastus. Pääsee pois koulusta ja arjen rutiineista. Saa vain olla. Ja kuten meidän tapauksessa, valittaa monta kertaa päivässä siitä ettei ole mitään tekemistä. Vaikka tekemistä on yllin kyllin. Nytkin legot ovat jälleen vallanneet lasten huoneen ja siellä tuntuu olevan kovakin kuhina tällä hetkellä. Yleensä tosin juuri näin hieman ennen nukkumaan menoa ne parhaimmat leikit syntyvätkin... ja sitten voi syyttää äitiä siitä kun pitää lopettaa kaikki kesken.

Miehellekkin tämä varmaan jonkin sortin pelastus on, kun ei tarvitse mennä töihin. Viikonlopun tuo vietti kavereidensa kanssa pohjoisessa. Kaiketi ryypäten ja saunoten. Tai toisinpäin.

Itse taidan vain hajota siihen tietoisuuteen, että tällä viikolla lapset on kotona ja pitää lähteä sukuloimaan. Huomenna siis pitäisi lähteä ensin pohjanmaalle miehen äidin luokse pariksi yöksi ja sieltä suunnata päiväksi satakuntaan oman siskoni luokse. Jotenkaan koko reissu ei jaksa napata sitten ollenkaan. Mieluummin jäisin kotiin. Mutta minkäs teet kun kaikki on jo sovittu... en siltikään tunne oloani kotoisaksi mieheni äidin luona ja väsyttää pelkkä ajatus siitä, että sieltä pitää vielä reissata miehen siskoille ja ehkä parille kaverillekkin kyläilemään. Olen raskaana = olen väsynyt. En haluaisi repiä itseäni koko ajan moneen suuntaan, haluaisin vain ottaa rennosti. Enkä voi ottaa rennosti jos en ole tutussa ympäristössä. Eli kotona. Ja tiedän, olen vaikea.

Siskon luona on kiva käydä. Sentäs. Mutta sinnekkin pitää ajaa ainakin 200 kilometrin verran ja reilu 100km vielä sieltä sitten kotiin saman päivän iltana.

Osaanko tänään tehdä muuta kuin valittaa? Todennäköisesti en, joten painun pois. Mukavaa hiihtolomaa niille kaikille jotka sitä nyt viettävät ja osaavat ottaa siitä kaiken irti!

Ultrassa

Kävin tosiaan tällä viikolla kurkkaamassa miltä kohdussani tällä haavaa näyttää.

Koko reissu alkoi erittäin ikävästi, sillä jollain ihmeen kaupalla olin saanut päähäni että aika olisi varattu klo13 vaikka se todellisuudessa olikin jo klo11. Mieskin oli ottanut aamuvuorostaan pari tuntia vapaata, että olisi ehtinyt yhdeksi tulla mukaan... voitte vain arvata kuinka paljon mua otti aivoon siinä vaiheessa, kun tarkastin että neuvolakortti oli taskussaan ja muutkin tarpeelliset siellä mukana ja huomasin ajanvarauskortista tuon ajan! Siinä sitten paniikissa yritin soittaa miehelle, joka tietenkin oli töissä palaverissa eikä voinut vastata. Mulla oli tasan puoli tuntia aikaa saada itseni kuntoon ja juosta bussin kyytiin. Kuin ihmeen kaupalla siinä onnistuin. Tässä ajassa siis laitoin hiukset, meikkasin, vaihdoin vaatteet ja pakkasin laukkuni. Niin ja lähes juoksin sen bussin kyytiin...

Paikalle pääsin ajoissa, mutta mies joutui tämän jättämään väliin. Ainakin itseäni vieläkin harmittaa moinen, vaikkei mies sitä ainakaan mulle ole näyttänyt että itse kovin harmissaan olisi. Arvaan kuitenkin, että tuo miestäkin kyllä harmittaa.

Ultrassa näkyi jälleen kerran erittäin vilkkaasti liikuskeleva vauva ja kaikki oli ultraajan mukaan kunnossa. Vauvan mitat vastasivat viikkoja (joita nyt 20 ja risat) ja painoarvio tällä hetkellä oli n. 360g. Pikkuinen on vielä, mutta hyvin on silti meikäläisen vatsan saanut pullottamaan! :) 

Hieman meinasi ultraaja ensin että lapsivettä olisi ollut vähemmän kuin pitäisi ja koska tuo istukka oli todettu etiseksi, kutsui hän sitten lääkärin kurkkamaan ja sanomaan mielipiteensä. Lapsivettä oli lääkärin mukaan ihan normi määrä ja istukkakin oli liikkunut takaisin takaseinään ja pois kohdunkaulan edestä. Tuo istukka uutinen oli mulle iso juttu, sillä ehdin jo niin pelätä sitä että se jää siihen enkä voi vauvaa normaalisti synnyttämään. Keisarinleikkaus olisi siis siinä tapauksessa ollut edessä.

Niin ja sitten se vika juttu... mieshän halusi tietää, kumpi sieltä olisi tulossa ja olihan mun sitten pakko kysäistä olisiko sitä voinut siinä nähdä. En olisi voinut lähteä pois kysymättä, kun tiesin kuinka paljon mies asiasta halusi itse ottaa selvää. Selvästihän se siellä sitten näkyi, että poika olisi tulossa. Itsekkin sen siitä hahmotin kyllä ja erittäin hämmästynyt olen jos sieltä kuitenkin tyttö ulos putkahtaisi! :)

Nyt sitten pitää alkaa tekemään pojalle neulomuksia ja ompeluksia, sekä ostelemaan vaatteita. Heti ultran jälkeen kävinkin kirpparilla ja mukaan jäi ensimmäinen body poikaväreissä. Sillä oli sitten kiva mieheltä kysäistä, kun hän mua hakemaan tuli, että arvaappa kumpi on tulossa kun tämän menin ostamaan...

Uutta musaa

En viitsinyt eilen samaan postaukseen ämpätä kaikkea mahdollista, vaikka asiaa onkin niin maan julmetusti taas. Sen siitä saa kun jättää kirjottelun aina välillä. Pitäis vaan tsempata vähintään kerran viikossa. :)

Mutta se varsinainen asia, eli uudet musat. Tällä viikolla ilmestyi kaksi varsin odotettua uutta albumia, joista toinen jo koristaa minunkin levyhyllyä ja on kuunneltu melkoisen monta kertaa läpi. Se tulee bändiltä nimeltänsä Before the Dawn. En ensin ajatellut ostaa sitä just nyt heti itselleni, vaikka aika kova BtD:n kuuntelija olenkin. Mutta sitten kun Levykauppa Äxän sivuilla levyn pääsi kuuntelemaan, niin se oli sitten parin biisin jälkeen jo päätös tehty ja oltiin lähes jo menossa levykauppaan saakka! Maltoin kuitenkin jopa seuraavaan päivään ostoni kanssa. Jos jollain ei ole esim. Spotifyä, josta levyn nyt myös löytää, ja haluaa levyä kuunnella niin se on Äxän sivuilla mahdollista aina ekaan päivään ens kuuta saakka TÄÄLLÄ. Ja laiskimmille tästä pikainen valinta YouTubesta. :)

Eikä mikään pöllömpi biisi olekkaan. Itse asiassa parhaimpia koko levyllä ja sitä taattua BtD laatua ja maailmaa. Heti tunnistaa mikä bändi on kyseessä, kun tämä biisi alkaa. Siis jos yhtään on aiemmin kuunnellut edes Tuomas Saukkosta. On se projekti mikä tahansa, niin Saukkosen soundin tunnistaa erittäin hyvin.

Saukkonenhan julkaisi suomenkielisenkin levyn bändinimellä RoutaSielu ja vaikka siitäkin sen tutun soundin löytää, niin en jokseenkaan ollut vakuuttunut. Kaiketi johtuu siitä suomen kielestä, joka ei mielestäni sitten millään istunut Saukkosen suuhun tai niihin biiseihin. Jos koko levy olisi tehty englanniksi, voisin olla aivan eri mieltä.

Kuitenkin vielä se toinen levy, joka tällä viikolla ilmestyi ja jota erityisesti olin kovaa kyytiä itsellenikin hankkimassa, mutta kuitenkin jätin sen vielä kauppaan... se on Turisaksen Stand up and Fight. Sekin muuten löytyy tuolta Äxästä maaliskuun ensimmäiseen saakka, mikäli jotakuta kiinnostaa. Olen sen jo useampaan kertaan läpi kuunnellut, mutta edelleen odotan sitä haltioitunutta fiilistä, minkä esim. bändin debyyttilevy BattleMetal saa yhä aikaan. Tämä uusin oli erittäin jyhkeää menoa ja kuten monissa arvosteluissakin on todettu, niin lähes elokuvamaista musiikkia. Jäin kaipaamaan viulun ja haitarin yhteistä, iloista sointia...

Siksi valitsinkin biisin, jota ei varsinaiselta levyltä löydy ollenkaan, mutta bonus cd ja erillinen sinkku kylläkin. Tämäkään ei ihan Turisaksen tyyliä ole, mutta ihastuin tähän jo silloin kun kävin syksyllä bändiä Pakkahuoneella katsomassa. Kyseessähän on ikivanhan Black Sabbath biisin coveri ja mielestäni tämä on toteutettu varsin mainiosti. Ja kyllä, olen alkuperäisenkin monesti kuullut. :)



Jotta semmosia tällä kertaa. Enemmänkin olisi asiaa noista levyistä ollut, mutta tässä pitäis tehdä hommiakin tänään sen miljoona kaikenlaista joten ei se auta tässä jorista bändeistä koko päivää...

Muutto

Nyt löytyi tälle perheelle isompi asunto ja muutto koittaa kuukauden päästä. Kyllä sitä asuntoa ollaankin etsitty jo aika kauan... itse asiassa varmaan jo vuoden päivät. Ihan jo senkin takia, että olisi mukava saada nuo muksut omiin huoneisiin. Niillä ei enää oikein suju tuo yhteiselo samassa huoneessa ja onhan se jo ihan ymmärrettävääkin. 8- vuotias tyttö ei enää oikein jaksa 6- vuotiaan pojan riehumisia ja päinvastoin sitten poika ei ymmärrä tyttöjen juttuja ja sitä kuinka tytöllä käy kavereita kylässä ja silloinhan tytöt pistää pojan huoneesta monesti pois. Nämä kaikki hoituvat kun saadaan molemmille se oma huone.

Nyt sitten kun olen raskaana niin tottakai asunnon haku on vain tiivistynyt. Vauvan synnyttyähän meitä on jo viisi ja kolmeen huoneeseen ja keittiöön se on jo hieman liikaa. Olkoonkin, että tämä on suhteellisen iso kolmio, niin silti. Tuleva asunto ei ole neliöiltään paljoakaan isompi, mutta se yksi huone enemmän löytyy. Ja myös meille luksus asia tulee löytymään uudesta kodista, nimittäin sauna. Itse olen viimeksi asunut saunallisessa asunnossa kun lapset ovat olleet ihan pieniä, joten sauna on erittäin tervetullut lisä. :)

Ainoa miinus tässä muutossa on se, että tuleva asunto sijaitsee noin 15 kilometrin päässä nykyisestä. Tampereella pysytään, mutta siirrytään äärilaidasta lähes toiseen. Tämä vaikeuttaa erityisesti tytön koulunkäyntiä. En haluaisi häntä laittaa koulukuljetuksella käymään vanhassa koulussaan sitä pariakaan kuukautta mitä koulua jää tästä lukukaudesta, sillä matka on pitkä enkä edes halua ajatella kuinka aikaisin joutuisin tytön herättämään kun pitää lähteä kasiksi kouluun. Helpompaa olisi, jos tyttö pääsisi uutta asuntoa lähinnä olevaan kouluun. Sinnekkin matkaa tulee vähän reilun kilometrin verran, joka on huomattavasti enemmän kuin tällä hetkellä, mutta kaikkeen tottuu. Nyt koulumatka onkin ollut naurettavan lyhyt, eli noin 200 metriä. 

Tämä hiihtoloma nyt sotkee kaiken kouluun liittyvän järjestelyn, mutta heti loman jälkeen pitää asia ottaa selvitettäväksi. Pojan osalta ei tarvitse muuta kuin ilmottaa, että ekaluokka pitäisikin aloittaa toisessa kaupunginosassa. Eskari varmaan jätetään niiden parin kuukauden osalta kesken ja poika jää seurakseni kotiin. Näin ensijutustelujen jälkeen poika olisi asiasta varsin tyytyväinen, vaikka sosiaalinen tapaus onkin niin rakastaa myös kotona olemista. Tulee äitiinsä. ;)

Nyt sitä sitten vaan pitäis vähitellen alkaa pakkaamaan tätä omaisuutta laatikoihin. Pitäisi jo aloitella, sillä en haluaisi joutua paniikkiin sen kanssa ja muutenkin näin raskaana ollessa olisi hyvä ottaa vähän iisimmin varsinkin raskaampien tavaroiden kanssa. Onhan tässä se kuukausi aikaa, mutta voi elämä se voi mennä nopeasti!

Niin joo, ja se vuokrasopimus pitää käydä allekirjottaan maanantaina. Sehän se on aika oleellinen asia ennen kun voidaan muuttaa. :)

Talvi. Suomen kirous.

Talvi oli kiva juttu tasan niin kauan kun sitä pystyi (joutui?) katselemaan sisätiloista käsin. Mikä olikaan mukavampaa kuin katsella lumituiskua keittiön ikkunasta aamupalalla tai naureskella itsekseen kun ihmiset liukastelivat pääkallokeleillä pitkin jalkakäytäviä? No, myönnettäköön että mukavampiakin asioita toki elämästä löytyy (onneksi). Mutta pakkohan se on myöntää että noita asioita muun muassa oli hauskaa katsella kotona lämpimässä. Jopa ne talven ensimmäiset, helvetilliset pakkaset oli ihan mukavat kun ei tarvinnut mennä kotoa mihinkään. Ja nyt ei sitten kaivella sitä asiaa, että itse olotilani oli kaikkea muuta kuin mukava...

Toinen ääni on tullut kelloon nyt, kun olen oikeasti "joutunut" lähtemään myös ulos. Ne aamut, kun pitää lähteä viemään poikaa eskariin... tänään oli taas sieltä helvetillisimmästä päästä, kun pakkasta oli ihan kiitettävästi ja tuuli oli jotain aivan käsittämätöntä! Ja paransiko asiaa se, että olin päättänyt kaverin kanssa lähteä kiertämään tämän kaupunginosan uudet kirpputorit? No tasan ei. Kävely eskarilta ostarille teki musta totaalisen jääkalikan. Onneksi kaverin seura, kirppislöydöt ja se tosiasia, että kirppikset oli oikeasti ihan kivoja, helpottivat hieman olotilaa. Ja se että tiesin miehen tulevan autolla hakemaan mut. :) Pakkohan se oli ruokaostoksillakin käydä ja koska ostettavaa kuitenkin oli melkoisesti, oli järkevämpää tehdä reissu autolla.

En nyt ole jaksanut kirppislöytöjäkään sen ihmeemmin kuvailla, vaikka sunnuntaina kävin nyt eka kerran kirppiksellä sitten lokakuun lopun. Käsittämättömän pitkä aika!!! Mutta voi elämä että sitä onkin tuntenut olonsa mukavaksi sen(kin) ansiosta. Niin ja ei niissä löydöissä sen ihmeemmin kuvattavaakaan ole, sillä ne ovat pääasiassa olleet kestovaippoja. :) Sunnuntaina ostin ensimmäiset ja tänään pari lisää.

Oon päättänyt käyttää tällä kertaa kestoja ihan alusta saakka ja koska nyt on sattunut tulemaan halpaan hintaan hyviä vaippoja vastaan, niin oon päättäny jo ostaa. Eipähän tarvii sitten alkaa paniikissa niitä haalimaan kun laskettuun aikaan on kuukausi.

Huomenna sitä pitäisi lähteä toisen kaverin kanssa kiertämään RadioKirppis läpi (jonka tosiaan kiersin jo sunnuntaina) ja samalla varata itselle sieltä pöytä. Sain eilen siivottua vaatehuoneen ja kylläpä sitä myyntiin riittävää kamaa taas kummasti löytyikin. Tuo reissu tosin meinaa sitä, että pitää taas lähteä pidemmäksi aikaa kävelemään tuonne kylmän hyiseen talveen... huomiseksi on ennustettu tätä päivää kylmempää, mutta kenties tyynempää ilmaa. Saapa nähdä. Sitä sitten pakkaa itsensä ihan tönköksi ja kirppiksellä uhkaa lämpöhalvaus, kun ei millään saa sitä kaikkea sisälle ylimääräistä vaatemäärää riisuttua poiskaan.

Sanoinko jo, että mä vihaan talvea?

Vatsa kasvaa ja vuosia kertyy

Täällä sitä olla öllötellään ja kasvatellaan vatsaa, joka on päässyt jo sellaiseen kasvuvauhtiin että oksat pois. Mikään vaate ei enää tunnu näyttävän hyvältä... tekisi mieli pukeutua johonkin telttaan, ellen tietäisi että se näyttää vielä typerämmältä kuin ne ihoa myötäilevät miljoonat paitani!
Ärsyttävä tämä välivaihe, kun vatsa on jo alkanut pyöristyä mutta omasta mielestään näyttää enemmän vaan läskiltä kuin raskaana olevalta. Tästä kun muutama viikko selvitään eteenpäin, niin sitten alkaa vatsakin oikeasti näyttää siltä että olisin raskaana.
Mies tosin on osittain tykästynyt pyöristyneeseen vatsaani, sillä käy sitä silittelemässä tuon tuosta kotosalla ollessa ja ohi mennessäänkin monesti hipaisee juuri vatsan kohdalta. Ja tarkennukseksi tähän, että yleensä tuo on hipaissut enemmän sieltä toiselta puolelta, eli perseen tienoilta. ;) Sohvalla ja sängyssä ollessa miehen käsi monesti eksyy vatsan päälle ja yleensä sitä seuraa välitön kysymys siitä, onko vauva kovin vilkkaalla päällä. Liikkeet tuntuvat jo erityisesti mulle oikein hyvinkin välillä ja ulospäinkin sitten kun vauva kovasti innostuu. Niitä vaan yleensä pitää malttaa odottaa jonkin aikaa.

Sitä tuli vuosiakin itselle lisää ja tänään pitäisi illalla lähteä moikkaamaan kavereita keskustaan. En ole nähnyt kuin kahta kaveriani alkuraskauden jälkeen, joten päätin kutsua sekalaisen seurakunnan kavereitani illanviettoon. Mielenkiintoista koko hommasta tulee tekemään se seikka, että kukaan heistä ei ole nähnyt toisiaan koskaan. Kutsutuissa oli toki sellaisiakin jotka tuntevat toisensa, mutta nyt kävi näin että kaikki paikalle ehtivät ovat toisilleen tuntemattomia. :) Toivon kuitenkin että illasta tulisi mukava ja kaverit tulisivat toimeen keskenään jne.
Itse synttäripäivä kun tavallaan hukkui arkeen, eikä siitä tullut aivan sellainen kuin olin toivonnut. Ravintolaan pääsin kyllä syömään, kun mies minut vei aivan ihanaan paikkaan. Olin aivan mielissäni siitä seikasta. Vielä kun ruoka oli täydellistä, palvelu hyvää ja nopeaa, sekä seurakin mieluisin, niin mitä muuta olisi voinut ravintolaillalliselta toivoa? Niin no, sitä kaikkea muuta sen illallisen ympäriltä... toivoin pääseväni erääseen valokuvanäyttelyyn. En päässyt. Toivoin leffailtaa (ihan sama olisiko se ollut kotona vai teatterissa). En saanut. Lahjaa odottelin hieman. En saanut sitäkään. Puhumattakaan seksistä, jota meillä on muutenkin ollut erittäin vähäisesti viime aikoina (vaikka onkin lisääntynyt sitten pahoinvointien, jolloin sitä ei ollut ollenkaan). Että se siitä. Ens vuonna sitten paremmalla onnella kun tulee täysiä kymmeniä täyteen.
Tunnen itseni vanhaksi.

On se mies silti ihana, vaikkei mun synttäritoiveita aivan täyttänytkään ja vaikka onkin koko tämän päivän ja ensi yön pois... otti kuitenkin ekan päivän ens viikosta vapaaksi, jotta voitais olla kaksin. Ehkä se sittenkin ajattelee minunkin tunteita. Edes vähän.

Ja pakko lisätä vielä tähän loppuun ihana lause, jonka sain tänä aamuna kuulla puhelimessa ekaa kertaa ikinä, kun mies soitti kotoa lähdettyään...  
"Mä rakastan teitä molempia."