Kaikki melkein hyvin

Nyt on lääkärillä tarkastuksessa käyty ja aamulla käymäni paniikki osottautui melkoisen turhaksi. Pikkuisella on kaikki hyvin ja menoa tuntui jälleen kerran riittävän. Ainoa miinus mitä ultratessa selvisi, on se että istukka on "valunut" kohdunkaulan päälle 1,5cm verran. Tämä tarkoittaa sitä, että istukka on ikäänkuin vauvan esteenä syntyä normaalisti. Jos istukka pysyy tuolla paikallaan, joudun sektioon. Ei kiva. Mutta jos istukka kohdun kasvun myötä siirtyy pois tuosta, voin synnyttää vauvan normaalisti alakautta. Tätä nyt tullaan seuraamaan raskauden edetessä. Seuraavan kerran käyn äippäpolin puolella ultrattavana raskausviikolla 22, eli parisen viikkoa normaalin rakenneultran jälkeen. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tuleman pitää.
Niin, ja se vuoto ilmeisesti sitten johtui tuosta istukan paikasta.

Ja mitä noihin kipuiluihin tulee, niin ne eivät johdu tästä vaan ihan muista asioista. Mitään tarkkaa lääkäri ei osannut sanoa, mutta huolestua ei kuitenkaan kannata. Tänään taas pystyin kulkemaan eskarille ja takas ihan mukavasti, joten voi olla että kivut on johtuneet ihan vaan siitä etten ole liikkunut pariin kuukauteen lähes ollenkaan. Nyt sitten kun yritän touhuilla normiin tapaan niin vatsa sitten reagoi omalla tavallaan. Tämä siis kuitenkin vaan mun oma arvio... toivottavasti kipuilut kuitenkin vähenee tästä vähitellen, että pystyis elämään ihan normia elämää.

Musaa ja muuta mukavaa

Ihan ensimmäisenä on pakko vähän hehkutella uutta Korpiklaanin sinkkua tulevalta albumilta nimeltänsä Ukon Wacka. Vierailemassa kyseisellä biisillä on itse Tuomari Nurmio ja kylläpä osaakin biisi kuullostaa hyvältä! Siinä on se perus Korpiklaanin rytmi ja meininki, mutta kuitenkin myös jotain niin Tuomari Nurmiomaista menoa. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille. :)

Sitten niihin muihin juttuihin... kävin tänään taas viemässä pojan eskariin ja ensimmäistä kertaa tämän raskauden tuottaman kipuilun aikana tuo reissu meni oikein mukavasti. Joka kerta aiemmin on ollut pakko hidastaa tahtia, kun on alkanut vatsanpohjaan sattumaan. Nyt sitä ei tapahtunut ja kävelin koko matkan molempiin suuntiin ihmeen reippaasti. :) Tuli oikein hyvä mieli moisesta. Saa nyt tosin sitten nähdä miten käy päivällä kun käyn pojan hakemassa pois... Niin ja kerrottakoon nyt tässä yhteydessä, että tuo matka on ehkä 250-300 metriä suuntaansa, joten mistään hurjasta maratoonista ei ole kyse!

Aivan järkyttävän ilman se vaan on kehitellyt ainakin täällä Tampereella. Mies kertoi, että oli jopa pitänyt illalla töihin mennessä pysähtyä raapimaan tuulilasia puhtaaksi kun oli se tihkusade jäätynyt kaikki niin kiinni ettei nähnyt enää eteensä. Minä meinasin joutua samaan urakkaan silmälasien kanssa nyt aamulla, mutta onneksi se tihku suli pois kun pääsi lämpimään. Pojan mielestä oli vaan hauskaa kun lumi rapisi jalkojen alla. Ja sitten piti tottakai hyppiä sinne missä kukaan ei ollut vielä kävellyt, että rapisi mahdollisimman paljon. Pienestä ne lapset ilonsa repii. Vaikka toisaalta, niin taidan repiä minä itsekkin. :)

Hieman kuitenkin pelottaa tyttären puolesta joka on itse asiassa just nyt hiihtämässä tuossa kelissä! Tyttö ei muutenkaan ole mikään kovin hyvä hiihtäjä, eikä jäätyneet ladut ainakaan auta asiaa. Toivottavasti kaikki menis kuitenkin hyvin.

Nyt pitäisi sitten kehitellä jotain tekemistä muutamaksi tunniksi, kun muksut on pois ja mies nukkuu yövuoron jäljiltä. Jonkin aikaa vierähtänee tässä koneella, sillä kissa parkkeerasi syliini ja monen asettelukerran jälkeen näyttäisi vihdosta viimein löytäneen hyvän paikan! :) Alkaa vähitellen meikäläisen syli pienenemään kissalle, kun toisella puolella vastassa on tietokonepöytä ja toisella puolella koko ajan kasvava maha. Vielä tuo jättiläinen siihen mahtuu kun oikein itsensä asettelee, mutta saapa nähdä kuinka kauan.

Vielä loppuun pieni piristys pojan suusta muutaman päivän takaa.

Hän kun katseli telkkua ja sieltä tuli Volvon mainos. Sitä katsellessaan tuumasi "tuosta kun ottaa noi viivat pois ja vaihtaa tohon keskelle toiset kirjamet, niin semmonen auto meillä on". Miehellä siis Nissan ja noinhan se käy.  :D Myöhemmin yritti myös siskolleen asiaa selittää, mutta pari vuotta vanhempaan siskoon juttu ei uponnu.

Ulkona

Tänään tuli tehtyä semmoinen ihmeellinen asia kun käytyä ulkona! Ja vieläpä ihan urakalla, sillä lähdin miehen kanssa etsimään mulle äitiyshousuja. Siinä samalla ajattelin vähän muutenkin vaatekauppojen tarjontaa katsastaa läpi. Sitten poikkesimme porukoilla syömässä ja kahvittelemassa ennen kotiin lähtöä. Monta tuntia reissuun saatiin aikaa kulumaan ja sen jälkeen olokin on ollut sen mukainen!

Jo Henkka/Maukalla (johon mentiin ekana) sain itseni sellaiseen kuntoon viisien eri housujen ja kaupan ympäri kiertämisen jälkeen, etten meinannut kaupasta ulos päästä. Vatsaan koski ihan mielettömästi, mutta silti hissukseen kiersin pääpiirteittäin vieressä olleet Lindexin ja KappAhlin. Mitään en niistä löytänyt, mutta ensimmäisestä toki jäi äitiyshousut mukaan. Ja miehellekkin löytyi siinä samalla housut, sekä tytölle sukkikset. Tällä kertaa onnistuin pääsemään todella halvalla, sillä olin varautunut maksamaan äitiysfarkuista noin 40 euroa. Yllättäen löysin kuitenkin tarjousrekistä omaa kokoani olevat mustat sammarit, jotka lähtivät sitten mukaan huimaan 10 euron tarjoushintaan! :)

Vielä ne on vähän isot vyötärön puolelta, kun eihän tota mahaa nyt vielä ole oikeastaan nimeksikään. Mutta kuitenkin se on pullahtanut niin paljon esille, ettei oikein muut housut enää mene jalkaan kun collarit. Voi olla, että myöhemmin ostan vielä ne farkutkin, mutta siihen saakka nämä saa nyt kelvata. Eikä noissakaan mitään vikaa ole. Mä vaan satun tykkäämään kuitenkin farkuista niin paljon. :)

Vuodot on onneksi nyt pysyneet kurissa, vaikka eilen taas vähän aamusella säikäytti. Tuo alavatsa on vaan erityisesti rasituksen jälkeen ihan samperin kipeä, ettei oikein tiedä mitä sitä tekisi sen kanssa. Tiistaina sitten lääkärin luokse kuulemaan, miten asian laita on. Toivottavasti kaikki ois hyvin ja kivuista huolimatta voisin yrittää olla ihan normisti tehden normeja juttuja.

Niin, ja ettei ihan unohtuisi... tällä viikolla tuntui ekat kunnon "potkut". Mitä lie vauva kohdussa sitten tekeekin, mutta pieniä tökkäisyjä aina välillä tuntuu vatsassa. :) Saattaa olla, että koko päivän on ihan hiljaista sillä saralla, mutta sitten voi puolenkin tuntia tuntua noita tökkäisyjä. Hassun tuntuista näin monen vuoden jälkeen. Olo on niinkuin ensimmäistään odottavalla! Mutta näistä liikkeistä päätellen vauvalla on masussa hyvä olla meikäläisen kivuista ja vuodoista huolimatta.

Nyt olenkin täällä pitkästä aikaa ihan yksikseni viettämässä lauantaita, sillä mies lähti selvittelemään osina olevaa moottoripyörää pajalle ja lapset häipyivät kavereilleen kylään. On vähän semmonen fiilis, että mitäs nyt sitten... kaippa se aika tässä jotenkin saadaan kulumaan. Vois vaikka soitella siskolle aikansa kuluksi. Ja mennä aikaisin nukkumaan. Huisi ilta tiedossa! :D

Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Uusi vuosi, uudet kujeet

Pahoinvointi on hellittänyt. JES siitä. Tilalle tuli vuoto-ongelmat... ei niin jes siitä. :(

Eli justiin joulun kunniaksi alkoi olo oikeasti helppaan ja pystyin jopa veteleen joulusapuskoja ihan mukavasti. Ja mikä tärkeintä: oksentamatta niitä! Siinä kun olo vähitellen alkoi paranemaan ja aloin tottumaan ajatukseen siitä, että voin alkaa vähitellen tekemään taas kotihommia, pääsen ulos ja kauppohin jne, alkoikin sitten verenvuoto!

Maanantai-iltana siis säikäytti meikäläisen ihan totaalisesti ja tiistaina menin lääkäriin asiasta. Siis ihan omalääkärille terveyskeskukseen. Tilanne ei näyttänyt siinä vaiheessa kovinkaan pahalta, joten lääkäri laittoi lähetteen sairaalaan ja käski mennä seuraavana aamuna, jos ei tilanne sitten radikaalisti muutu. No, muuttuihan se. Iltaa kohti alkoi vatsaan sattumaan ja vuoto alkoi olla melkomoista. Siitä sitten äkkiä sairaalaan ja tarkastuttaan tilannetta. Jonkin aikaa odottelua ja multa otettiin verikokeet ja siitä tunnin päästä (kun tulokset oli tullu) pääsin lääkärin tutkittavaksi. Olin siinä vaiheessa jo ihan valmis kuulemaan sen että raskaus on menny kesken... vaan mitä se lääkäri kertoikaan! Siellä se vauva potkiskeli terhakkaasti ja oli oikein elossa! :) 

Syytä ei vaan vuodolle osattu kertoa, kaikki oli muuten oikein hyvin. Nyt pitäisi osata ottaa mahdollisimman rauhallisesti ja viettää paljon aikaa vaakatasossa. Ihan niinku tässä ei ois maattu jo tarpeeksi... no, nyt vaan on pakko. Tarkastuksessa pitää käydä pari viikkoo tuon tapahtuneen jälkeen ihan polilla saakka. Jos ei sitten sitä ennen tapahdu jotain radikaalia. Eli vuodot taas lisäänny tai tule kovia vatsakipuja.

Eilen jo luulin, että pitää taas lähteä sairaalaan, mutta oireet meni ohi. Nyt on taas ihan normi fiilikset. Onneksi.

Toivon mukaan alan taas innostumaan bloggaamisesta ja muutenkin koneella notkumisesta, niin päivittyis tämäkin blogi vähän useammin kun kerran kuussa. Ei tosiaan ole oikein jaksanut kiinnostaa tämä, vaikka mielessä on ollut moniakin juttuja kirjotettavaksi saakka.