Elossa

Juuri ja juuri. On pakko myöntää että viimeiset viikot elämästäni ovat olleet kamalimpia ikinä! Oon oksentanu, oon voinu muuten vaan pahoin, oon yökkiny, oon nieleskelly oksennusta ja sitä rataa... onneksi oon nyt viimeisen viikon pystyny jo syömään suht hyvin ja melkein kaikki pysyy jopa sisällä. Edelleen on vaan pakko syödä vain sitä mitä tekee mieli ja miehellä alkaa pinna loppumaan, kun vähintään joka toinen päivä joutuu raahaamaan kaupasta mun mielitekojani... ehkä kohta pääsisin itse kauppaan niitä hakemaan. Toivossa on hyvä elää.

Pääsisi tästä tunteesta eroon, kun koko ajan tuntuu siltä että oksu lentää seinään justiinsa. Kurkussa venyy edes takaisin pieni limaklöntti kun nielaisee... voitte vaan arvata miltä se tuntuu, kun kurkku on niin arka että pelkkä sormen kosketus ulkopuolelta saa aikaa oksetuksen. Pientä helpotusta on tuonut se, kun käy syömisen jälkeen syljeksimässä sitä käsittämättömän sitkeää limaa ulos itsestään.

Tosi ihania juttuja, eiks je?

Vähän mukavampiakin asioita on tapahtunut, sillä Blake on julkaissut uuden levyn. Ja se kuullostaa hyvältä. Oikeasti. Kuuntelin sitä päivänä eräänä sohvalla maaten. Meni sitten repeattina muutamankin kerran ympäri koko levy. Spotifystä siis sen bongasin ja tää kuuluu kastiin "pakko saada omaan hyllyyn". Jotta kun tästä joskus tokenen shoppailukuntoon, niin käyn tuon ostamassa.

Ja shoppailusta puheen ollen. Arvatkaa vain ahdistaako kun veronpalautuksetkin tipahti tilille, eikä voi edes mennä tuhlaamaan niitä?! Vaikka aina vois shopata netissä, mutta kun ei se oo sama asia. Joululahjat ja kaikki on ostamatta. Muutenkin joulu on ihan vaiheessa meillä. Ainoa koriste on jouluvalot lasten omassa huoneessa, jonne ne puoli väkisin itse laitoin ikkunaan. Siinä kuitenkin tovi meni teippaillessa niitä sinne paikoilleen.

Viime yönä valvoin ja mietin kaikkea, mitä voisi tänään tehdä joulun takia... vähän askarrella joulukortteja ja laitella koristeita esille. Noh, ei kyllä jaksais ja olokin on taas sitä luokkaa että tekis mieli mieluummin mennä nukahtaan, niin ei tuntis tätä paskan makua suussa.

Loppuun kuitenkin yksi biisi uutta Blakea. Nauttikaa.

Kävinpä sitten sairaalassakin

Raskausviikkoja tuli tasan 6 tänään ja sen kunniaksi päädyin TAYSiin tiputukseen. Olo on ollut erittäin heikko, kun en ole saanut syötyä ja koska tänä aamuna kädet vaan tärisi enkä meinannu edes vessaan päästä, niin oli pakko lähteä. Ei olisi aiemmin saanut hehkuttaa siitä, että on ollut ihmeen hyvä olo.

Nyt on olo niin hyvä että pystyn jopa tämän kirjoittamaan. Saman tien tämän jälkeen menenkin sänkyyn. Mielenkiinnolla odottelen säilyykö näinkin hyvä olo huomiseen vai ollaanko aamulla taas takaisin alussa...

Niin se nyt vaan on...

...että minä oon oikeesti raskaana!

Siinä se testi positiivista näyttää ja vieläpä oikein selvästikkin. En oikeen tiiä miten päin tässä pitäis olla... vatsan pohjassa tuntuu jo paino vaikka on vasta viikko 5 menossa ja farkkujen kiinni laittaminen tuntui tänään ahdistavalta. Etovaa oloa on ollut ihmeen vähän vaikka edellisissä raskauksissa se on ollu alusta asti kuvioissa mukana. Maanantaina meinas yrjö lentää kun kaikki mahdollinen haisi mun nenään mahdollisimman pahalta! En tiedä sitten auttoiko pikainen katsaus ruokavalioon... jätin närästäviä tuotteita vähemmälle. Ennen tosin ei silläkään ole ollut mitään vaikutusta asiaan. Aika näyttänee mitä tapahtuu.

Tällä viikolla pitäis vissiin neuvolaankin soitella aikaa. Siinäkin melkoinen sumpliminen kun mies haluaa mukaan (tottakai, onhan tämä hänelle ensimmäinen laatuaan) ja pitää miehen vuorojen mukaan aikoja katsella. Itsellä ei sen puoleen mitään ihmeellistä, mutta onhan sydänäänten kuuleminen taas jotain niin maagista. :) Kuitenkin kaksi keskenmenoa männä vuosina kokeneena niissä sydänäänissä on sitä jotain. Silti menee varmaan jonnekkin viikoille 13-14, ennen kun onnistun rentoutumaan. Keskenmenot oon saanu toisen viikolla 11 ja toisen viikolla 12. Joten niistä viikoista kun pääsee ohi...

Nyt te vähäiset lukijani saatte sitten totutella lueskelemaan raskausjuttuja! :) Tai voihan ne ylikin skipata jos siltä tuntuu... mut raskausjuttujen jälkeen joskus ens kesän heinäkuussa ne vaihtuu vauvajutuiksi jos kaikki vaan hyvin menee. Eli siltä pohjalta sitten! :)

Kysymyksiä

Tämmöset kootut...

- Miksi äitini pitää aina kommentoida toisten ulkonäköä, niin että ko. henkilölle tulisi takuulla paha mieli jos kuulisi nuo kommentit?

- Rahat on taas lopussa, mihin ne on taas oikein huvennu?

- Kuinka Turisas voi kuullostaa niin hyvältä kerta toisensa jälkeen?

- Rakkautta riittää loputtomiin... riittääkö? Kuka lupaa sen?

- Miten tulisin toimeen miehelle rakkaiden ihmisten kanssa?

- Miksi niskassa taas jomottaa, kun pitäisi alkaa töihin?

- Onko sunnuntaina pakko tehdä töitä? Vaikka se olisikin ainoa päivä tällä viikolla kun ehtisin?

- Olenko raskaana? Miksi testi näytti haaleaa plussaa, mutta eilen tuli tuhruvuotoa?

- Kuka sanoo saanko nyt revetä onnesta vai haljeta huolesta?

- Miksi elämä on näin pirun vaikeeta toisinaan?

Pakkahuone eilen

Omaa kameraa ei tullut jostain ihmeen syystä otettua mukaan eiliselle keikalle. En tiedä mitä ihmettä oikein ajattelin, sillä yleensä kamera kulkee mukana lähes tulkoon joka paikkaan. Jopa lähikauppaan. :) Tuo seikka on oikeastaan ainoa, mikä harmittaa eilisessä illassa.

Porukkaa oli ihmeen vähän, erityisesti silloin kun Kiuas soitti. Uskoisin kyllä että aikainen ajankohta (Kiuas aloitti jo 19.45) karsi paljon porukkaa. Turisaksen aloitellessa 21.00 porukkaa olikin jo melkoisesti, mutta silti mahtui mukavasti liikkumaan, ostaan baarista juotavaa ja käymään vessassa. Kumpaankaan jälkimmäisistä ei tarvinnut kovin kummoisesti jonotella.

Kaivelin tuolta YouTuben puolelta heti maistiaisia teillekkin, sillä erityisesti Turisaksen biisejä oli ilmestynyt sinne jo kiitettävä määrä. Kiitos hienojen kännyköiden ja pikku kameroiden, tämä on nykyään niin näppärää. Itse en kuitenkaan jaksaisi koko biisin aikaa pitää kännykkää/kameraa pääni yläpuolella, joten suuri kiitos teille jotka sen jaksoitte eilen tehdä! :)

Niin joo ja Kiuas oli liikenteessä kera uuden solistin, kun Ilja Jalkanen bändin oli juurikin taakseen jättänyt. Täytyy myöntää, että vaikken ko. bändiä koskaan ole nähnyt/kuullut Iljan ollessa solistina niin tykkäsin tästä uudesta enemmän. Tiedä sitten onko tämä pysyvä järjestely (toivottavasti) vai onko tumma komistus vain tämän viikonlopun ilo. Olipa kaksimielisesti sanottu... :D

Turisas olis siis huomattavasti paremmin esillä Tuubissa ja meinasi ihan tulla valinnan vaikeus, että minkä biisin ottaisin esille tänne. Päädyin kuitenkin lyhyeen, mutta sitäkin menevämpään Sahtiwaari biisin. Tästä käy hyvin esille se millainen meininki eilen tuolla oli.

Itselläkin tuli heiluttua ja taputettua käsiä yhteen niin paljon että hartiat meinaa tänään olla jumissa ja kädet oli eilisen illan ihan turtana! :) Jokanen biisi toisensa jälkeen veti mukaansa heilumaan ja suu oli korvissa lähes koko ajan.

Eli mitä tästä nyt voisi yhteenvetona sanoa? H-e-l-e-v-e-t-i-n mahtava keikka! Sitä odotellessa, että Turisas aloittaa kunnon keikkailun uuden albumin myötä, joka ilmestyy ens vuoden alkupuolella. :)

Tänä aamuna

- on taas semmonen olo niinku ois raskaana. Tätähän on tapahtunut hetkittäin nyt jo 7kk, että on olo kuin ois raskaana. Huomenna pitäis menkat alkaa, mutta oon jo niin paniikissa että haluaisin käydä ostaan raskaustestin. Taas. Onhan niitä tehtykin tässä sen 7kk:n aikana melkoinen määrä. Tänään haluaisin tehdä sen siitäkin syystä että illalla mennään keikkaa katsomaan ja siellä tulee kuitenkin kumottua yksi jos toinenkin alkoholiannos kurkusta alas. En pysty, enkä halua, sitä tehdä jos olen raskaana.

- herkuttelin aamupalaksi mokkapaloilla. Oli "pakko" eilen vähän leipoa kun huomenna tulee miehen äiti ja sisko käymään. Pitää sitä nyt jotain tarjottavaakin olla. Ja sitten tein ikään kuin ylimääräisenä pellillisen mokkapaloja. Kun ne on niin hyviä ja koska mulla on ollu makean nälkä koko viikon!

- tein tytölle letin otsaa koristamaan, koska tytön otsatukka on kovin ylikasvanut (ei osaa päättää leikataanko se vai annetaanko kasvaa). Vaikka tyttö leteistä tykkää, niin en pahemmin niitä tee, koska aamuisin on yleensä kiire. Ihan vain sen takia kun tyttö ei osaa päättää mitä laittaisi päälleen (aivan sama vaikka olisikin valkannut illalla vaatteet valmiiksi). En muuten tiennyt, että tämäkin vaikeus tulee jo 8v vanhana! Muistini ei kanna niin pitkälle, että muistaisin onko itsellä ollut samoja ongelmia tuon ikäisenä.

- kuuntelen Turisasta (mikä ylläri!) illan kunniaksi ja mietin jo mitä ihmettä laittaisin päälleni. Itse asiassa mietin sitä jo eilen. Siitä tulee vielä vaikeaa, sillä pukeutumiseen ja meikkaamiseen ennen keikkaa ei jää paljoakaan aikaa. Ja kaiken lisäksi olen päättänyt tehdä hiuksiini sellaisen kampauksen, jota en ole koskaan ihmisten ilmoilla pitänyt ja kotonakin vain sen verran että olen kokeillut meneekö tukka sillä tavalla. :) Tahtoo silti olla tänä iltana kerrankin vähä enemmän rock kun yleensä.

- aion saada valmiiksi erään käsityön, joten pitänee mennä tekemään ennen kuin aamu loppuu kesken!

Perjantaita odotellessa

Silloin soitteleepi Turisas Pakkahuoneella... :)

Muutoin ei mitään uutta täällä päin. Tasaisen tappavaan tahtiin mennään eteenpäin. Väliin on mahtunut niin visiitti miehen äidin luona (lapset oli siellä eka kertaa, meni loistavasti) kuin kampaajalla käyntiä ja hampaan poistokin. Ja että osaa muuten hampaan poisto olla vaikeaa kun on kyseessä takimmainen ylähammas! Vieläkin tuppaa särkemään, vaikka poisto tapahtui jo maanantaina.
Huomenna kirpparikierrosta heittään Radiolle äitin ja iskän kanssa. Perjantaina kyläilyä, ehkä sapuskointia jossain ravintolassa ja sitten Pakkahuoneelle. Viikonloppu osittain yksikseen, kun mies tekee töitä ja muksut on isällänsä... Voisipa kuullostaa aika kivalta loppuviikolta! :) No kyllä, minäkin rentoudun yksin ja nimenomaan ilman miestä kun tiedän ettei sitä kestä kuin muutaman tunnin kerrallaan! :D

Kirppis weekend

Kävin viikonloppuna uskomattoman monella kirpparilla. Niin miehen kanssa kun yksinkin ja voi herrajee minkälaisen määrän tavaraa sain kannettua kokonaisuudessaan kotiin... en ole edes halunnut laskea paljonko rahaa tähän kaikkeen upposi! Ja jopa yhdestä, siis YHDESTÄ, löydöstä sain otettua kuvia tänne saakka. :) No, otin mä kyl muistakin kuvia mutta ne kaikki muut päätyy käsityöblogiin kun sattuvat olemaan käsityömatskua.

Tämän ihanaisen pääkallohuivin bongasin Bonuskirppikseltä Tammelasta. Hinta, 4,50e, kirpaisi mun kirppismaailmassa hieman mutta kun se oli niin ihana... enhän mä sitten voinu sitä sinnekkään jättää.

Tuo vaaleansininen väri kyllä hieman epäilyttää, mutta kun sitä vähän aikaa kaulassani katsastelin niin onhan se nyt aika jees. :)

Oli se jo kaulassa ulkonakin käydessä, mutta sillon kietasin sitä niin paljon kaulani ympärille ettei tuommoisia liehukkeita jäänyt ollenkaan eteen. Oli kiva ja just sopivan paksu näille keleille. Tai ohut. Miten sen nyt ottaa.

Semmosia. Muita löytöjä oli mm. pari kissa patsasta, olohuoneen lamppu, hame (yritin sitäkin kuvata, mutta kuvaa nyt sitten mustaa villakangashametta!), pojalle uus lompakko, tytölle uus kännykkäpussi ja sitten sitä käsityökamaa mitä isommassa määrin. Tuli hyvä mieli. Ja sitte jotkut väittää ettei shoppailu vois tehdä onnelliseksi?! Pah sanon mä!

HÄ?

Jos mies lähtee viettään saunaILTAA kello 14.30, niin eikös se meinaa että mäkin voin tehdä ILLAN ekan drinkin nyt?

Elossa

Mutta väsynyt.

Tänään tuli taas käytyä jumpassa ja olo on sen mukainen. Joka paikka on ihan seis. Päätä alkoi särkemään taas ilmeisesti sen takia kun lähti veri kiertämään. Sänky houkuttelee jo puoleensa vaikka kello on vasta vajaa yhdeksän. Mies on iltavuorossa, joten herätys on tiedossa parin tunnin päästä kuitenkin...

Ääh, turhaan mä täällä löpisen. Tässä teille yksi niistä harvoista Nightwishin biiseistä joista minäkin tykkään... onhan siinä Marco Hietala laulamassa...

Öitä!

Osui ja upposi

Naamakirjasta bongattua:

Jokainen joka on pidellyt aaltojen silittämää kiveä kädessääntietääettä jatkuvilla hyväilyillä on ihmeitä tekevä voima-Tommy Tabermann

Piina päättyy

Muutaman tunnin päästä mies tulee kotiin. Vihdosta viimein.

Oon ollu koko päivän harvinaisen energinen ja iloinen. Päivä on menny ihmeen nopeasti. Nyt on enää piinallisen pitkä ilta edessä! Sain päivän aikana leivottua, imuroitua, pestyä keittiön lattian, viihdytettyä vieraita, tehtyä ruokaa ja pidettyä huolta lapsen kaveristakin. Niin ja pestyä pyykkiä ja neulottua. :) Jotain muutakin "tähdellistä" varmasti olisi, mutta nyt ei ainakaan tule mieleen!

Taidan tästä kuitenkin nyt mennä suihkuun rentoutumaan. Sen jälkeen pitäisi vielä vaihtaa lakanat sänkyyn. Sitten voikin keskittyä kokonaan odotteluun. :)

Uus päivä

Mutta mikään ei ole eilisestä muuttunut. Paitsi että tälle päivälle en ole vielä hysterisesti itkenyt kertaakaan. Kurkussa on tosin pala koko ajan... :(

Oon saanu kyllä lattioilta raivattua kamaa pois ja tiskipöydänkin sain tyhjäksi. Astianpesukone on päällä. Vielä kun sais itsestään irti niin paljon että tekis edes yhden omenapiirakan... huokaus. Ja jossain välissä pitäis jaksaa mennä käymään kaupassa. Huomasin vasta, ettei meillä ole ruokaa. Paitsi jos mennään nuudeli linjalla, niin sitten on. Silti pitäis leipää käydä ostaan... jos en sitten leivo itse. Kumpikaan vaihtoehto ei houkuttele.

Mieskään ei eilen illalla vastannut mun viesteihin ja menin lopulta nukkumaan erittäin sekalaisessa mielentilassa. Heräilin monta kertaa yön aikana katsoakseni onko viestejä tullu. Nyt aamulla sitten laitoin viestiä kysyäkseni onko mies oikeasti edes kunnossa... vastaus tuli parin tunnin viiveellä ja lopulta selvisi että koko muu porukka oli häneltä illalla hävinnyt ja mies oli sitten ollu yksin eksyneenä. Ei sitten ollu päällimmäisenä mielessä alkaa viestejä näpytteleen ja ymmärrän kyllä. Silti miehen pitäis tietää kuinka mä huolestun jos ei mitään kuulu... En tiedä pitäiskö tässä syyttää seuraa vai itse miestä, että näin oli päässy käymään.

Elämä on perseestä.

Yksin on kylmä olla

Mies läksi tänä aamuna kohti Saksaa... pääsi itse asiassa tossa äskettäin perille saakka. Lähetti viestin sieltä, etten hermoile liikoja. Meni kavereidensa kanssa kauan suunnitellulle Oktoberfest reissulle. Ei siis kovin kauaa ole nyt ollu tiedossa tuo, mutta ovat kuitenkin vuosikaudet puhuneet siitä kuinka sinne pitäisi lähteä käymään. Itse en jokseenkaan voi ymmärtää sitä kuinka pitää maksaa niin paljon päästäkseen juomaan kaljaa... se on se tunnelma. Kuulemma. Ja onhan sitten ne nähtävyydet, joista mieskin puhui kovasti. Itse epäilen kovasti näkevätkö mitään muita nähtävyyksiä kun kaljateltat.

Mulla itellä on ollu aika paska fiilis jo eilis illasta lähtien, kun tiesin että mies aamulla heti lähtee. En saanut nukuttua, kun ois tehny mieli vaan olla hereillä, nuuhkia toisen tuoksuja, hivellä vatsaa jne. Aivan kuin neljässä päivässä ehtisin tuon kaiken unohtaa. Ikävä sitä kaikkea kuitenkin jo on. Itkin silmät päästäni heti aamulla ja oon tehny saman jo pariinkin kertaan päivällä. Mikä siinä on niin vaikeaa päästää irti toisesta edes muutamaksi päiväksi? Ollaan kuitenkin jo puoltoista vuotta pidetty yhtä, joten ihan uusinta uutta tämä ei ole. Totesinkin miehelleni eilen, että taidan rakastaa sitä liikaa... jospa kaikki johtuukin siitä?

En oo mitään saanu aikaseksi tänään. Jos sitä itkemistä ei oteta lukuun... eikun kävinhän mä kissalle ostaan ruokaa ja vein kaks tärkeetä pakettia postiin. Siinäpä se sitten. Tiskipöytä on ääriään myöten täynnä, kun kukaan ei ole tyhjentänyt astianpesukonetta. Tuoreet omenat (jotka eilen sain) lojuu edelleen pussissaan odottaen, että joku tekaisis niistä pari piirakkaa ja ehkä kiisseliä. Kämppä muutenkin kaipais vähän siistimistä... vieraita tulee yöksi viikonloppuna, eikä tämmöseen kämppään kyllä ketään kehtaa päästää. Itse asiassa huomennakin tulis vieraita... jonkin sortin raivausoperaatio on saatava aikaiseksi viimestään huomen aamulla. Jospa sen jättäis vaan sinne aamuun... jos aamulla olisi edes vähän pirteämpi olo kun nyt? Toivoa sopii.

Parempi on kuitenkin että tämäkin reissu tapahtuu nyt eikä esim vuoden päästä, kun meillä hyvällä tuurilla on täällä pieni vauva hoidettavana (ja ei, en edelleenkään ole vielä raskaana). Mieluummin mä hoitelen täällä noita kahta isompaa, jos ne nyt mitään hoivaa edes kaipaa, kun että oisin pahimmassa tapauksessa juuri synnyttänyt, kipeä ja väsynyt ja yrittäisin selvitä monta päivää ilman apua kolmen lapsen kanssa.

Uusi Volbeat albumi

Uijuijui! Kyllä kuullostaa niin perkuleen hyvältä! Tämä sinkkulohkaisu ei todellakaan ole parhaimpia biisejä lätyltä, mutta koska siitä kuitenkin löytyi jopa video niin piti sitten se tähän lätkäistä. Luin jostain arvostelun ja siinä haukuttiin kuinka albumi ei ole ollenkaan eheä kokonaisuus ja biiseissä hypitään punkista elvismeininkiin ja sitä kautta rankkaan heviin. Näin ei siis sanasta sanaan sanottu, mutta jotenkin tähän tapaan.
No, onhan siellä tosiaan laidasta laitaan noita biisejä, mutta voi elämä mitä helmiä! Kenellekkään ei taida jäädä epäselväksi, että fanitan ihan täysillä?! :D

Meinas musat unohtua

Olin niin aikeissa laittaa musat vielä tuon äskeisen loppuun, mutta ihan unohdin... nyt kuitenkin heti perään. Kaunista ja herkkää a'la Black sun aeon. :)

Toinen jumppa takana

Ja oon taas niin poikki! Uskomatonta millaseen rääkkiin sitä ihminen ihan vapaaehtoisesti itsensä lykkää... ja luulin tämän päiväisen olevan rauhallisemman tunnin ku maanantaisen. Paskat se ollu rauhallisempi ku siinä suhteessa, että venyttelyitä oli 20 minsaa enemmän! Odotin oikeasti että Body Stretching nimellä kulkeva tunti olisi rauhallinen ja tosiaan sisältäisi tuota itse venyttelyä suurimmilta osin. Mutta ei, siellä sitä heiluttiin niinku ois ollu tuli perseen alla. Ja välillä oltiin niin totaalisen hukassa askelkuvioista, ettei tosikaan. Onneksi viimeisessä rivissä hyppiessä ei ollu niin nuukaa vaikkei mennykkään kaikki ihan just niinku pitäs. :)

Hengissä sieltä kuitenkin selvittiin ja tällä kertaa jopa onnistuin pyöräilemään hieman helpommin (lue nopeammin) kotiin sieltä. Reidet anoo armoa ja huomenna varmasti moni muukin paikka. Onneksi ei tarvii lähteä lähikauppaa pidemmälle... tai jos mies yllättää niin mennään autolla kauppaan ja sitten ei tarvii kävellä sitäkään vähää 200 metriä suuntaansa!

Kyllä uni taas maittaa, vaikka päivälläkin otin tunnin nokoset kun väsytti niin. Ehdin jopa jo piristyä tossa välissä, mutta nyt on kyllä taas niin nuutunut olo. Hyvä vaan että tulee uni nopsaan, kun pitää ilman miestä mennä nukkumaan. Sehän on iltavuorossa tän viikkoo ja tänään tekee vielä ylitöitä, joten tulee sitten joskus yöllä...

Nyt on kuitenkin pakko mennä syömään, sillä jumpatessa tuli (taas) järkyttävä nälkä!

Mä tein sen!

Nimittäin selvisin hengissä ekasta jumpasta! :D Pari viikkoa meni jumppakauden alusta ohi kun oli kaikenlaista estettä... mm. tappomenkat (eli menkat jolloin hädin tuskin pääsee kävelemään ja sekin vasta useamman buranan jälkeen). Mutta tänään oltiin sitten jumppaamassa ja maksettiinkin koko kaudesta heti kerralla, joten nyt siellä on pakko jatkaa koko loppu syksy. Aivan sama mikä ois. Kuumeessa en kyllä mene. Muuten kyllä. Yritys on ainakin kova! :)

Mutta arvatkaapa onko mulla paikat kipeenä?! :O Jumalauta... ja väsyttää. Tekis mieli mennä saman tien nukkumaan jo, mutta koska tiedän miehen tulevan iltavuorosta vähä ennen yhtätoista ja että minä herään siihen kuitenkin, niin sinnittelen hereillä sinne saakka. Voisin tosin tätä oloani helpottaa piikkimaton päällä makoilemalla hieman ennen miehen kotiin saapumista. Voisi tehdä ihan hyvää. Eikä tarvii laittaa kelloakaan herättämään, kun tietää miehen hoitavan herättämisen. Minähän kun nukahdan nykyään joka kerta piikkimaton päälle...

Keskiviikkona sitten uudemman kerran. Jumppaan siis. Tai sillon ois tarjolla venyttelyä tunnin verran. Se jos mikä tekee mun jumissa oleville lihaksille hyvää. Jotta sitä odotellessa.

Vihaisen päivän turhauttava ilta

Vai menikö se sittenkin toisin päin?

Vaikka oli aamupäivä ihan kiva, jos jätetään aamuhässäkkä lasten kanssa pois laskuista. Vietin nimittäin muutaman tunnin kaverin kanssa kaupungilla. Käytiin Coffee Housessa herkuttelemassa ja kierreltiin kauppoja. Kaveri osti vaikka ja mitä, mutta koska itse olen tuhlannut rahaa muutenkin viime aikoina aivan liikaa, tyydyin tuhlaamaan kirpparivoitoista reilut 20e. Kymppi meni uuteen myssyyn ja toinen uuteen paitaan. Se mikä meni yli 20 eurosta, tuli uudesta tarjouksessa olleesta puuterista.

Kirpparilta muuten tuli voittoa sen verran että saatoin olla tyytyväinen. Nekin rahat tosin meni melkein jo. Pari kertaa ruokaostoksilla, kerta kahvilassa, vaateostokset ja uusi Xbox360- peli tekivät tehtävänsä. Kumma juttu sinänsä. ;)

Loppu päivästä onkin ollut melkoista helvettiä. En tiedä mistä oikein kenkä puristaa, mutta mikään ei tunnu menevän hyvin. Kaikki mitä tein meni päin mäntyä. Vaikka sain mä silti onnistuneen pannarin väännettyä iltapalalle... mieskin sitten (odotetusti tosin) vietti lähes koko illan pelaten uutta peliä. Minä en ehtinyt mitään sanomaan. Saatikka kysymään josko olisin itse saanut koittaa. Nyt ois aikaa kun mies lähti tekemään viimeistä yövuoroaan tällä viikolla. Vaan arvatkaa ihmeessä, huvittaako enää?!

ARGH!

Päivää hieman pelasti tämän biisin kuunteleminen. On ihana.

Mihin 10 päivää meni?

Niin kauan on nimittäin edellisestä postauksesta. Tällä välin oon käyny miljoona (no ainakin tosi monta) kertaa kirpputoreilla. Yksin ja kavereiden kanssa. Mitään löydöistäni en ole onnistunut/jaksanut alkaa kuvailemaan. Löytynyt on kuitenkin vaikka mitä ja kaikkee. Mieluisimpana ehkä pari uutta hametta itselleni, sillä mut on vallannu joku ihmeellinen hamebuumi, vaikken kovasti tykkää edes hameita pitää. Nyt on vaan kiva leikitellä sukkahousuilla ja polvisukilla jne. Ne näyttää kivoilta hameiden kanssa. Ja mun tapauksessa ovat lähestulkoon se ainoa väripilkku mun asussa sen kaiken mustan keskellä! :) Ja tänään tuli ostettua Seppälästä parit sukkahousut ja yhdet ylipolven sukat lisää. Mun sukkahousuvalikoima on muutenkin niin ankea, että jotain oli pakko tehdä. Varsinkin ostaa yhdet mustat sukkahousut, kun kaikki mun mustat ja ohuet sukkahousut on menny rikki! Mikä lie niitäkin vaivaa... oon vissiin käyttäny muka liikaa! :)

Oma kirpparipöytäkin tuli taas otettua, kun vaatekaappien siivoamisen jälkeen totesin että vaatteita on taas yllin kyllin myytäväksi saakka. Huomenna nekin pitää hakea loput taas pois, mutta tämän päiväisen perusteella sieltä oli mennyt ainakin niin paljon, että pöydän hinta (39e) on ainakin tulossa takasin. Mitään hurjia summia en tällä(kään) kertaa odota saavani. Enemmänkin vain toivon että suurin osa kaikesta tulisi myytyä. Tosin suunnitelmia sille kaikelle myymättömällekkin kamalle on... ne joutuu saksien ja ompelukoneen uhreiksi!

Uudet silmälasitkin sain viikonloppuna nenälleni. Alkoikin jo ihan toden teolla ahistaan vanhat pokat. Olihan ne jo useamman vuoden mulla ollutkin, joten oli jo aikakin. Ja nyt mulla on itse asiassa muuten kahdet lasit, sillä Nissenillä oli tarjous "osta kahdet lasit yksien hinnalla". Toiset on mustat (kuinka yllättävää?!) ja toiset punaiset.

Ei kuitenkaan nyt ehdi sen ihmeempiä kirjotteleen... ehkä ens kerralla saisin aikaiseksi jotain vaatekuvia kirpparilöydöistä. Kuvien puutteessa (joita on muutenkin tässä blogissa ihan liian vähän) kaivoin kuvan muutaman päivän takaa kun aurinko paistoi ihanasti.

Yksin

Oon kotona ihan yksin taas koko viikonlopun. Tällä kertaa en oo sopinu edes tapaavani ketään... eli olen täysin "eristyksissä" täällä. Mies on kaverinsa häissä, joihin minutkin kutsuttiin mutta joihin en sitten kuitenkaan halunnut lähteä. Pitäköön mua siellä sitten omituisena ihmisenä, mutta en oikeasti halunnut enkä jaksanut alkaa stressaamaan moisilla häillä itseäni. Vaikkei niissä mitään stressattavaa ois ollutkaan kun en edes tunne ko. ihmisiä... tai ehkäpä kuitenkin just se.

Joka tapauksessa oon nyt sitten yrittäny eilisestä saakka saada kotia parempaan järjestykseen ja siistimmäksi. Pikku hiljaa jotain on aina tapahtunu. Silti musta tuntuu että suurimman osan ajastani vietän tässä koneella ollessani... mulla on tylsää ja vähän väliä on itkuinen olo kun ikävöin miestäni. Kohta meillä miehen kanssa tulee 1½ vuotta yhdessäoloa, mutta silti tuntuu että ikävöin häntä joka kerta enemmän ja enemmän kun ollaan erossa... välillä ikävöin jo siinäkin välissä kun mies käy töissä. Meneehän siinä matkoineen lähes 10 tuntia... mutta silti. Välillä tuntuu että oon liian tunteellinen.

Tänään oon ollu hereillä nyt vähä vajaa 5 tuntia ja se aika on mennyt tuhottoman hitaasti! En oikein tiedä mitä itselleni keksisin (vaikka onhan tossa tuo siivousprojekti..) ... toisaalta tuntuu että ois pakko päästä pois mutta toisaalta mulla ei ole mitään hajua minne menisin ja mitä tekisin. Tämän päivän kun jotenkin selviäisi. Huomenna taidan suunnata heti aamusta pyörimään kirpputoreille, jotka kuitenkin aukeaa jo kympiltä... ei mulla rahaa ole, mutta aika kuluu huomattavasti paremmin. Ja tiedä jos sitä löytäis jotain tarpeellista lapsille. Niihin juttuihin kyllä pistää viimeisiä pennosiaan ihan mielellään kun tietää kuinka paljon säästää verrattuna siihen että ostais uutena kaupasta.

Muistoja

Tuli tuossa eilen mieleen kirjoitella eräästä vanhasta asiasta tai oikeastaan ihmisestä tänne, josta oikeastaan kukaan ei tiedä. Ainakaan kaikkea. Jotain tietää jotkut harvat ja valitut. Ja tietysti se kyseinen ihminen minun lisäkseni.

Puhutaan siis ensirakkaudestani, kutsuttakoon häntä täällä vain nimensä etukirjaimella K, joka on seurannut mua näihin päiviin saakka eli noin 13 vuotta jo. Olin silloin vasta 14 vuotias tyttönen kun tapasin K:n ekan kerran. Muistan sen vieläkin niin selvästi. Kaverin kanssa oltiin kaupungilla ja kaveri tunsi K:n kavereineen. Nähtiin siellä enkä sen jälkeen saanut poikaa mielestäni. Seuraavana vappuna vaihdettiin meidän välinen ensisuudelma ja oltiin huima viikko yhdessä. :) Se oli sitä semmosta sillon. Oltiin ja erottiin. Kirjaimellisesti hetkessä!

En kuitenkaan päässyt K:sta eroon. Seurustelin K:n kaverin kanssa jopa useamman kuukauden kesällä kasi ja ysi luokkien välillä. Sekin yllättäen kariutui. En oikeastaan edes muista miksi. Sen jälkeen tasaisen tappavaan tahtiin eksyin K:n seuraan keskustassa iltaisin pyöriessä. Kuljettiin käsikädessä, suudeltiin, halailtiin ja jopa vietettiin öitä yhdessä (seksiä ei sillon vielä kuitenkaan ollut kuvioissa). Silti ei koskaan alettu uudelleen seurusteleen. Löysin muita poikia joiden kanssa seurustelin. Erään kerran jopa petin yhtä poikaystävääni K:n kanssa.

Elämä vei erilleen ja minä löysin miehen kaukaa pohjoisesta ja muutin hänen luokseen. K jäi edelleen kotikaupunkiimme (joka siis lähellä Tamperetta). Minä menin naimisiin nykyisen exäni kanssa, mutta jostain syystä olimme vielä väleissä K:n kanssa. Pari vuotta vierähti mutta sitten taisin vaan koittaa onko kännykkänumero vielä sama ja siitä se lähti. Satunnaiset puhelinsoitot ja tekstailut. Lopulta tapasimme vuosien tauon jälkeen. K:sta oli tullut mies. Lihaksikas ja parrakas. Komea. Kuten aina ennenkin mutta eri tavalla. Olin aivan heikkona taas kerran. Tässäkin tapauksessa: kuten aina mutta eri tavalla.

Myöhemmin, noin vuoden jälkeen tuosta tapaamisesta exän kanssa meni todella huonosti. Päädyin jo toisen kerran pettämään kumppaniani K:n kanssa. Se hävetti, mutta vieläkään exäni ei tiedä koko totuutta... tapaamiset vähenivät, mutta yhteyttä pidimme kuitenkin. Välillä soitot K:lta helpottivat oloani ja elämistäni suuresti. Hän kun jaksoi kuunnella ja sanoa juuri ne oikeat sanat.

Kun erosin nykyisestä exästäni ja muutin pohjoisesta takaisin Tampereelle, tapasin myös K:n pian muuton jälkeen. Uudelleen ja uudelleen. Päädyimme yhteen ihan oikeasti yli kymmenen vuoden jälkeen. Olin onnellinen vaikka näimme K:n kiireisen työn takia harvoin. Kuitenkin sisimmässäni tiesin, ettei meistä voi koskaan tulla mitään. Hän "pelkää" lapsia, eikä tykkää kissoista. On kiireinen eikä ole koskaan kotona. Kaiken pitäisi mun tapauksessa olla päin vastoin. Muutaman kuukauden jälkeen sanoin suoraan K:lle ettei tästä tule mitään. Oon mieluummin ystävänä kuten ollaan kaikki nää vuodet oltukin. Ja ystävyytenä se on edelleen pysynytkin. Sillon kun tajusin ja hyväksyin sen ettei meistä voi tulla mitään, rakkautenikin kuihtui ystävyydeksi. En enää jaksanut palavasti rakastaa miestä jota olin etäisesti rakastanut vuosikausia. Todellisuus kaiketi tuli vastaan.

Nykyään en enää edes pysty ajattelemaan että muka pettäisin nykyistä rakastani K:n kanssa. En ikinä! Rakastan nykyistä miestäni enemmän kun mitään tai ketään muuta, enkä ikimaailmassa haluaisi häntä loukata tai satuttaa. K kuitenkin pysyy aina mun sydämessä ensimmäisenä suurena rakkautena ja uskon K:n päättäväisyyden takia hänen myös pysyvän jollain tapaa myös mun elämässä.

Tässä vielä jotain joka mun mielestä sopii tunnelmaan... vaikkei sanat ihan niinkään.

Match found

Ostettiin viikonloppuna sitten exältä sen vanha Xbox360 halpaan hintaan. Ex halusi ostaa uusimman markkinoilla myynnissä olevan ja tottahan meille riittää tuo vanhempi versio. Yhtä hyvin se pelittää, vaikka pitääkin vissiin kovempaa ääntä ja kovalevy on paljon, paljon pienempi. Mies kävi ostamassa yhden tarvittavan piuhan että saatiin kone telkkuun kiinni ja toi mukanaan myös yhden autopelin joka kuulemma juurikin alelaariin tuotiin (uskoiskohan??). :) Mies on sitten ollut autopelin kimpussa yhden jos toisenkin tovin. Mä en siitä niinkään välitä, vaikka joitan kisoja nyt oonkin sillä jo ajellu läpi. Sen sijaan pientä addiktiota on kehittymässä peliin nimeltä Halo. Ja nimen omaan sen netissä käytävään moninpeliin, jossa yksin yritetään pieksää hengiltä kerta toisensa jälkeen ne 4-7 vastustajaa jotka pelaavat jossain päin maailmaa.

En viitsinyt alkaa siinä pelin tuoksinassa kuvailemaan telkkuruutua, mutta uutta matsia odotellessa nappasin tämän. :)

Nuo pelit ja pelikoneet on kyllä kumma juttu. Oon aina jonkin verran tykänny pelailla ja kun hyvä peli löytyy niin saan aikaa kulumaan pelin ääressä uskomattoman pitkiä aikoja. Aivan sama tuleeko sitten nukuttua vai ei. Tänään oli tosin jo pakko ottaa päivällä torkut, kun muutama ilta on venähtänyt yli puolen yön! Tänään siis tämän kirjottamisen jälkeen jaksaa taas sinne saakka että mies tulee iltavuorosta kotiin. Sitten pitää antaa sille vuoro, että saa autopelillään ajella muutaman kisan läpi. Muuten en pian saa miestä nukkumaan ajoissa. Huomenna kuitenkin menee poikkeuksellisesti aamuvuoroon, joten käy kotona noin 6h ja menee sitten taas. Saapa nähdä kuinka monta tuntia onnistuu nukkumaan...

Valitettavasti nuo mun lapset on tulleet kyllä meikäläiseen noiden pelien suhteen... he kun pelaisivat välillä vaikka kuinka kauan. Oli kyseessä sitten netistä löytyvät minipelit Tetris-tyyliin tai auto-/lastenpelit konsolilla. Varsinkin poika on pelien perään ja nyt on ollut taas pakko hieman rajoittaa pelaamista vaikka vastassa onkin sitten ollut harvinaislaatuista kiukkua. Mutta kun elämässä on paljon muutakin! Toisaalta ymmärrän kyllä poikaa, kun tosiaan itselläkin välillä unohtuu että muutakin voisi tehdä... tänäkin iltana voisin tehdä niinkin hyödyllistä kuin siivoilla vaatekaappeja ja katsella kirpparille tavaraa myyntiin. Mutta. Siinä on se mutta. Eli pelaaminen.
Toisaalta koko pelaus on aikuisten kannalta kuitenkin järkevämmällä kantilla kuin lapsilla. Lapsi ei ymmärrä ajankulua millään muotoa, eikä voi kuitenkaan ymmärtää sitä miksi pelaaminen voisi olla niin vaarallista jne. Minä kuitenkin muistan vielä kellosta katsoa, etten ylenmäärin ala pelaamaan kertaheitolla ja olen tähän mennessä ainakin saanut tehtyä ne muutkin asiat mitä on pitänyt tehdä. Eli olen kyllä pessyt vaatteita ja astioita, olen vienyt roskia, olen siivonnut, tehnyt ruokaa jne. Ei äideiltä kuitenkaan pääse tekeminen loppumaan!

Hello Kitty

Lähdin tänään sitten ihan yksikseni aikaa kuluttamaan kaupungille. Hammaslääkärissä ei siis tapahtunut kammottavia eilen. Päinvastoin, siellä ei tapahtunut mitään. Edellinen potilas joutui viipymään lääkärillä puoli tuntia odotettua pidempään ja kun minä pääsin sisälle, niin ilmoitin mieheni odottavan ulkona ja lasteni hoitajan kanssa kotona enkä aio jäädä pidemmäksi aikaa. Hammaslääkäri ymmärsi asian ja sain uuden ajan. Ois menny turhan pitkään jos oisin sinne jäänyt. Kolmen viikon päästä paremmalla onnella. Vaikka eipä tuo nyt mua haittaa, vaikka siirtyikin! :)

Kaupungilla luonnollisesti suuntasinkin sitten kirppareille. Ensin tosin poikkesin Nissenillä katsastamassa kehysvalikoimaa ja päädyin varaamaan sieltä yhdet kehykset. Maanantaina näöntarkastukseen ja sitten vaan odottelemaan uusia silmälaseja. Edelliset on ostettu jotain 4-5 vuotta sitten, joten on tässä aikakin uudet ostaa. Kalliiksi vaan tulee, mutta onneksi Nissen tarjoaa mahdollisuuden puolen vuoden korottomaan osamaksuun.

Mutta niin. Kirppareilla oli aika heikko tarjonta. Tai siis paljon tavaraa, muttei mulle paljo mitään. Onnekseni kuitenkin löysin uudet aerobic tossut, joiden ostaminen on melko ajankohtainen jumppakauden alkamisen takia. Huimat 4e erittäin hyvistä Reebokin tossuista ei mielestäni ole paljoa. :) Niistä ei nyt kuvaa. Mutta mukaan tarttuneesta Hello Kitty kassista sen sijaan on! Ensin meidän linssiluteen kera...

Ja sitten ilman. :)

Sitten vielä ihana trikoomekko jonka löysin tytölle. Yllättäen merkkiä H&M ja oikeasti yllättävää on se että tyttö tykkää mekosta! Tuntuu että nykyään ostan tytölle vain sellaisia vaatteita, jotka jostain kohtaa on jollain tapaa vääränlaisia. Tai jos ei muuta vikaa löydy niin ovat sitten olleet väärän värisiä! 8- vuotiaana on elämä vissiin melkoisen vaikeaa... Mekko on tummansininen vaikka ainakin minun näytölläni on enemmänkin musta tuossa kuvassa.

Lisäksi aloitin taas pitkästä aikaa Postcrossingin ja siihen kävin ostamassa kasan kortteja ja postimerkkejä. Oon joskus muutama vuosi sitten tuossa ollut mukana. Se kuitenkin jotenkin vaan jäi ja nyt sattumalta päädyin sivustolle ja lähdin mukaan uudelleen. Mielenkiinnolla jään odottelemaan millaisia kortteja posti mulle tuo. Ja erityisesti, että mistä päin maailmaa ne mulle matkaavat. Minä lähetän ensimmäisen korttini Valko-Venäjälle.

Lenkillä osa 2

Sain kun sainkin itseni tänäkin aamuna lenkille, vaikka alkuun sää olikin hieman kostea. Tai no, kostea se oli koko ajan vaikkei vettä tullutkaan. Koko eilisen päivän ja vissiin yönkin sateli, niin onhan tuo ilma melkoisen kostea...

Tällä kertaa menin lenkin osittain eri suuntaan ja huomasin että niin päin tulee enemmän ylämäkiä kun alamäkiä. Joten tämä suunta todennäköisimmin pitää tulevaisuudessakin. Samaan aikaan menin tällä kertaa kun maanantainakin. Ylämäet saattoivat osaltaan hidastaa, mutta niin kyllä hidasti sekin, että jouduin puhumaan puhelimeen reilun vartin verran. Huomasin, että kävelin huomattavasti hitaammin kun mitä ilman puhelinta. Onhan se tietty niin että ilman puhelinta saa molemmat kädet reippaasti heilumaan eikä tarvii keskittyä puhumiseen. Yksinhän minä kuitenkin normaalisti lenkkeilen, joten ei tarvii yleensä jutella kenellekkään.

Saiskohan sitä vielä perjantaina itsensä tsempattua lenkille? Sitten vois pitää viikonlopun taukoa... onkin niin rento viikonloppu tiedossa, kun pitää mennä kantamaan muuttokuormaa muuttoautosta kolmanteen kerrokseen. Hissiä EI ole. Huoh.

Tänään pitäisi lähteä lasten ja heidän tätinsä (exän sisko) kanssa vielä keskustaan. Jotenkaan en osaa oikein innolla sitä odottaa. Se on kuitenkin semmosta hampaiden kiristelyä koko reissu. Vielä pahempaa on jos ex tulee myös. Exän siskossa ei sinänsä mitään vikaa ole, vaan tullaan edelleenkin tosi hyvin toimeen... sama ei päde exään. Joka tapauksessa käynti bussilla lasten kanssa ihan missä vaan on yleensä hieman hermoja raastavaa.

Huomenna taidan mennä ja viettää ihan yksinäni aikaa keskustassa muutaman tunnin sillä välin kun muksut on eskarissa ja koulussa. Vois vaikka käydä sovittelemassa uusia silmälasikehyksiä... ja nauttimassa jossain kahvilassa jotain ylihyvää leivosta. Kaikessa rauhassa. :)

Se tosin riippuu ihan siitä, miten tänä iltana menee hammaslääkärissä. Meen iltavastaanotolle, enkä vielä tiedä paikataanko yksi reikä vai otetaanko kenties yksi hammas kokonaan pois. Viimeksi sille hampaalle oli vaihtoehdot joko juurihoidon uusinta tai poisto. Oon sitä mieltä että sen sais kokonaan poistaa, sillä se on ihan viimeinen hammas eikä se tee mitään muuta kun vaan kerää kaiken lian itteensä. Siinä on vaan se ongelma että pelkään hammaslääkärissä käyntiä muutenkin ihan saatanasti ja hampaan poistaminen on ehkä kaikkein pahinta mitä tiedän hammaslääkärissä tehtävän! Raportointia tästä, kunhan tokenen...

Lenkillä

Joskus alkukesästä kävin paljonkin lenkkeilemässä, kun löysin semmoisen tosi hyvän reitin jonka varrella oli mm. järkyttävän iso ja jyrkkä ylämäki (hyvää pakaratreeniä katsokaas ;) eikä aikaa mennyt kuitenkaan kuin noin 45 minuuttia. Riippuen tietenkin siitä, menikö lujaa vai oliko huono päivä ja vauhti oli hitaamman puoleinen. Sitten matkalle tuli tietyö ja alkoi ne järkyttävät helteet. En jaksanut alkaa miettimään vaihtoehtoista reittiä, sillä tietyö oli kuitenkin sen laatuinen ettei sitä noin vaan ohitettu, ja helteet toisaalta tekivät sen ettei enää oikeastaan tehnytkään mieli lähteä kiduttamaan itseään mihinkään. Ainoa aika vuorokaudesta lämmön suhteen oli käydä yöllä lenkillä, joten mieluummin sitten jätin koko homman.

Tänään sitten päätin, että minähän lähden pojan eskarille saatettuani siitä suoraan lenkille. Mieskin nukkuu yövuoron jälkeen, joten mikäs sen parempaa ajankulua kun lähteä pois kotoa. Ja vieläpä kuntoilemaan. Tai en tiiä, ehkä shoppailu ois kuitenkin parempi. ;D

Matkan varrella tein päätöksiä mihin menen ja mistä, sillä tietyö on ja pysyy paikoillaan (eivät vissiin saa ikinä valmiiksi...). Melkoista lönköttelyä se oli siihen nähden, kuinka nopeaankin pääsisin, mutta tällä menolla pääsin lenkin läpi samaan aikaan kuin aina ennenkin eli siinä 45 minsassa. Jos sitä sitten keskiviikkona vaikka uudelleen ja yrittäis edes hieman parantaa aikaa.

Oon myös erään kaverin kanssa menossa ens kuun puolella jumppatunneille. Mietin jo pitkään, että kunhan kaikki syksyn jumpat sun muut alkaa niin johonkin on pakko mennä. Ensin meinasin mennä työväenopiston tms joogatunneille, mutta koska sinne maksoi 39e/kausi ja sitä oli vain kerran viikossa niin jätin sen. Sen sijaan tuo jumppa maksaa 45e/kausi, mutta sillä samalla rahalla voi käydä vaikka kaikissa jumpissa viikon aikana! Eli tulee periaatteessa halvemmaksi. Tarkoitus olisi käydä maanantai- iltaisin kaverin kanssa ihan perus jumpassa ja keskiviikkoisin ainakin näin alkuun sitten yksikseni (kun ei kaverikaan pääse) stretchingissä, eli venyttelytunnilla. Kuvauksessa kerrottiin että tuo jälkimmäinen keskittyy nimen omaan niska-hartiaseutuun, joten se olisi juuri mulle tarkotettua menoa. Mulla kun meinaa tuo alue olla lähestulkoon aina jumissa.

Saapa nähdä saanko tänä syksynä sitten vihdosta viimein jonkin sortin parannuksen kuntoilun suhteen... kun se on aina ollut jotenkin niin vaikeaa kuntoilla. Ja onhan se yksin hieman tympeääkin. Mutta kun se tekisi kropalle kuitenkin niiin hyvää. Jos vaikka vahingossa laihtuiskin vähän!?

Kirpparit jäi... vai jäikö?

Huomasin just, etten ole käynyt kirppareilla aikoihin! Jos ei oteta lukuun viime sunnuntain pikaista pyrähdystä Radiolla miehen ja tytön kanssa... josta muuten käteen jäi kissan kuljetuskoppa ja kirja, joka vaikuttanee kannen ja pikaisen sisään vilkaisun perusteella hulvattomalta.

Joskohan tänään jo ehtisi katsella ja lukea kirjaa tarkemmin...

Tässä välillä oli kuitenkin viikkoja, kun en käynyt kirppareilla ollenkaan. Olo on jokseenkin ontto. Tarttis päästä piakkoin kierteleen ihan omalla ajalla ja mieluiten yksin. Tai jonkun hyvän kaverin kanssa, jolla kestää ihan yhtä kauan taivastella kaikkea mutta ei oikeastaan mitään siellä! :) Oon melkoisen pikainen kirpparilla kävijä omasta mielestäni. En siis saa tunteja kulumaan siellä vaikka kuinka yrittäisin. Ja aivan sama onko kirppis iso vai pieni. Katselen ja fiilistelen pöytä kerrallaan kyllä kaiken, mutta suodatan melko pian kaiken pois katseestani joka ei mua kiinnosta. Myönnän että tällä tavoin jää myös paljon aarteita huomaamatta, mutta sehän on sitten vain ja ainoastaan minun ongelmani jos näin käy!

Oon myös miettiny, että pitäis tehdä lasten (ja varmaan omankin) vaatekaappien siivous tässä kun ilmat alkaa viilentyä ja tarvitaan muutakin kun vaan t-paitoja, shortseja ja mekkoja. Ja se siivous merkitsee sitä, että kohta pyörii nurkissa taas useampi muovikassillinen vaatetta (sekä kenkiä) jotka odottaa sitä hetkeä että jaksaisin alkaa kuskaan niitä kirpparille. Mistähän sitä siihenkin sais energiaa?

Väsyttää

Mistä ihmeestä tämmöinen väsymys oikein tuli? Oon ihan äimänä...

Illalla mentiin miehen kanssa nukkumaan joskus siinä yhdentoista pintaan. En niin tarkkaan katsonut, kun tuli tehtyä siinä vähän muutakin kun mentyä nukkumaan. ;) Aamulla en tavalliseen tapaani herännyt ollenkaan kun miehellä on kännykkä piipannut herätystä! Enkä herännyt sen jälkeenkään, vaikka tiedän sen ettei mieheni ole niitä hiljaisimmin kulkevia ihmisiä silloin viiden aikaan aamuyöllä. Oven kolahduskin on jäänyt kuulematta... sen sijaan heräsin vähän ennen kuutta kun aurinko paistoi verhojen väliin jääneestä minimaalisesta rakosesta suoraan mua silmään! Ihmetys oli järkyttävän suuri kun tajusin ettei miestä ole missään! Katsottuani kelloa oli ihmetys vielä suurempi kun yritin miettiä, että enkö todellakaan ole kuullut mitään...

Lapset sain vietyä ysiksi kouluun ja eskariin. On muuten näppärää seurata tokaluokkalaisenkin menoja, kun eskari on samassa koulussa ja vieläpä saman käytävän varrella kun tokaluokkalaisen luokka. :) Sieltä tultuani höpisin hetken äidin kanssa puhelimessa kun se siinä sopivasti soitteli, katsoin mailit koneelta ja painuin sänkyyn ajatuksenani olla hetki peiton alla kun ulkona käydessä tulikin ihmeen vilu (ihana syksy on sittenkin tulossa!). Heräsin siitä sitten parin tunnin päästä! Enkä millään meinannut päästä sängystä pois, vaan silmät lupsahtelivat kiinni ihan väkisin uudelleen ja uudelleen. Vieläkin on ihan höntti olo, vaikka tässä nyt puolisen tuntia oon ollu hereillä. Söin vähän ja silmäilin päivän Aamulehteä samalla.

Piristyisköhän tästä vielä? Mitähän sitä pitäis tehdä että oikeasti piristyis ja tää tolkuton haukottelu loppuis???

Tämäkin vielä

Olipahan melkoinen viikonloppu sanon mä. Tuli mm. käytyä miehisen polttariporukan kanssa eroottisella klubilla ja vietettyä kivaa iltaa kaverin kanssa. Nämä siis eri iltoina. :)

Perjantai iltana lähdin terasseilemaan kaverin kanssa ja nälän yllättäessä soitin miehelle, jonka tiesin olevan vajaan kilsan päässä grillailemassa polttariporukan kanssa. Viralliset polttarit pidettiin vasta lauantain aikana, joten uskalsin lähteä "häiritsemään" heitä. Jossain vaiheessa kuitenkin päädyin vielä kaverin kanssa pubiin, enkä päässyt grilliruokaa itseeni mättämään. Polttariporukka saavutti mut sitten siinä ja yhtäkkiä huomasin että mua lähes väkisin viedään jo tissibaariin (näin rumasti sanottuna) porukan mukana! Ei kai siinä sitten... sen reissun pelastus oli biljardipöytä, jonka ääreen pääsinkin pelailemaan. Ja olin melkoisen vahvassa humalatilassa... muuten en varmaan olisi moiseen paikkaan eksynytkään vaikka kuinka väkisin olisi viety. Seliseli...
Siinä tuli illan aikana juotua yhtä jos toista juomaa, neljän maissa olin miehen kanssa kotona ja muutaman tunnin nukkumisen jälkeen olo oli niin kaamea etten tienny miten päin olisi pitänyt olla! Viime kerran näin pahassa tilassa oon ollu joskus reilu vuosi sitten viimeksi! Vatsa oli täydellisen sekaisin, mutta onneksi en kuitenkaan joutunut oksentamaan vaikka muutamaan otteeseen tuntuikin siltä että tulee kaikki ja vähän ylimääräistäkin yläkautta pihalle! Olo kuitenkin onneksi helpottui otettuani torkut parvekkeen sohvalla, siellä oli aamupäivällä vielä mukavan viileää parvekkeen ollessa varjossa. Miehen lähtiessä polttareita jatkamaan, minä jäin yövaatteisillani harhailemaan kotiin. Semmoiseksi se melkein jäikin koko päivä. Paitsi että väkisin raahauduin kauppaan hakemaan limsaa ja sipsejä kun niin kovasti teki mieli! :D Parasta krapulaevästä ikinä!
Lauantai- ilta tulikin vietettyä pelkästään tyttöporukassa kun kaveri tuli iltaa istumaan ja tämmöisiä iltoja oikeasti pitäisi viettää paljon useammin. Muutaman sidukan ja sipsien voimalla saatiin monen monta tuntia aikaa menemään ja meillä oli erittäin mukavaa. Vaikka ei sidukan ja sipsien nauttimisen ohella tehtykään oikeastaan mitään muuta kun vaan juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Välillä se vaan on parasta mitä vaan voi tietää.

Eilen illalla sitten sattumalta kanavasurffauksen aikana huomasin että joltain kanavalta (olikohan se YleTeema?) tuli jokin Iiro Rantalan (se jazzpianisti) ohjelma, jossa se oli lähtenyt Turisas bändin matkaan heittään keikkaa Ruisrockiin! En ole pitkiin aikoihin kuunnellut Turisasta ja voi elämä että se kuullostikin hyvältä. Niin hyvältä, että viimeinen vajaa tunti tässä kotosalla on mennyt vain ja ainoastaan Turisasta kuunnellessa. Tämä on kans niitä bändejä, jotka ois ihan pakko joskus nähdä livenä. Vielä en ole onnistunut niin tekemään, mutta ehkä sitten joskus tulevaisuudessa. Monikaan ei ymmärrä näitä mun mieltymyksiä tämmöisiin folkkismetallibändeihin, mutta mun mielestä nää on ehkä parasta mitä maa päällään kantaa! :) Kyllä tämä voittaa sellaisen paskajäykkämenon mennen tullen, missä bändi vaan seisoo ja soittaa lavalla. Ja ehkä hyvällä säkällä tukat heiluu, jos oikein kovaksi meno yltyy. Näilläkin jätkillä on ollu hiukka mielikuvitusta miettiessään esiintymisasuja jne. Menee ehkä jo vähä överiksi mutta just tarpeeksi! :) Poimin teille YouTuben syövereistä heidän legendaarisimman biisin, Battle Metal. Olkaapa hyvä ja mukavaa uutta viikkoa! :)

Piikkimattoja ja yökukkumisia

Eilen kaivoin pitkästä aikaa lopputalvella ostetun piikki-/rentoutusmaton. Silloin käytin sitä todella usein kun vaan pääsin käyttämisen makuun. Ensin alkuun se meinasi olla aivan liian piikikäs kaveri minulle, mutta sitten kun siihen tottui niin olisi halunnut makoilla sen päällä vähän väliä! :) Se meni lopulta jopa siihen, että aloin nukahtelemaan maton päälle ja heräsin puoltoista tuntia myöhemmin piikit syvälle selkään painautuneena. Muutaman kerran jälkeen viisastuin ja laitoin kellon herättämään noin puolen tunnin makoilun päätteeksi.

Eilen illalla sitten päätin siinä yhdeksän tienoilla mennä sänkyyn maton päälle makoilemaan ja uskomatonta kyllä pysyin hereillä ja katsoin kelloa juuri puolen tunnin makoilun jälkeen! Olo oli uskomattoman ihana ja selkä tuntui rentoutuneemmalta kuin pitkiin aikoihin. Pidän mattoa siis selkäni alueella ja olen ilman paitaa, jotta vaikutus olisi sängyssä maaten maksimaalinen. Voisihan sitä lattiallekkin mennä, mutta se on sitten kokonaisuudessaan liian kova alusta mun makuuni... Ja olohan oli sitten taas sen verran rentoa sorttia, että kun maton olin altani pois ottanut niin oikaisin siihen sängylle vielä hetkeksi tarkoitusenani lähteä hetken päästä tekemään hieman ilta evästä ennen kuin mies tulee iltavuorostaan kotiin ja ennen kuin illan elokuva alkaisi. Aikaa olisi ollut ruhtinaallisesti siinä vaiheessa. Vaan miten kävikään? Heräsin lähes tunnin "oikaisun" jälkeen! Jep jep, olo oli oikeasti rentoutunut ja tuon jälkeen myös erittäin pirteä.

Sain tehtyä ilta evääni ja mieskin siinä jo tuli kotiin kun elokuva juuri alkoi kakkosella. Sieltä tuli Sin City ja koska meistä kumpikaan ei ollut jostain syystä leffaa koskaan nähnyt, oli se pakko jäädä katsomaan. Itse tosin ajattelin siinä kymmenen minsan kohdilla, että en varmana jaksa katsella leffaa loppuun saakka. Silti huomasin hieman ennen yhtä katsoneeni leffan alusta loppuun saakka! :) Leffa oli, sanoisinko hieman erilainen. Kaikki jotka ovat sen nähneet varmasti tietävät mistä puhun. Ne jotka eivät ole nähneet, kehoittaisin katsomaan ihan vain sen takia että se on Sin City. Leffa on suoraan kuin sarjakuvasta (siitähän se on tehtykin...) musta-valkoisena maailmanaan johon on lisätty ihania värikkäitä kohtia kuten punaiset huulet tai veriläiskät. Välillä oikein huomasi miettivänsä, onko jokin kohta oikeasti kuvattu vai onko se napattu sarjakuvasta piirrettynä.
Juoni olisi ehkä hieman paremmin avautunut, jos olisi joskus lukenut/katsellut itse sarjakuvaa joskus, mutta oli se tämmöiselle tarpeeksi muutenkin joka lukee tyyliin Viivin&Wagnerin Aamulehdestä. :)

Vielä leffan jälkeenkin mulla oli suhteellisen pirteä olo. Tämä on siis jotain utopistista mulle, joka olen yleensä puoli unessa jos pitää valvoa edes yhteentoista illalla! Tuli se uni kuitenkin joskus siinä kahden maissa ja tänään on sitten ollutkin sellainen olo että jäi yöunet aika vähiin... varsinkin aamulla kun piti herätä hieman ennen kasia laittamaan tyttöä kuntoon koulutielle eka kerran tänä syksynä. Tokalle luokalle meni mun pikkuinen tyttö... hurjaa, mutta niin totta. Sillee ne pikkuiset vaan kasvaa. Ihan huomaamatta.

Vauvakuumekkin on ollut korkealla taas viime aikoina ja suuri pettymys oli tänä aamuna kun menkat taas alkoivat... :/ Neljäs kuukausi yrittämistä takana ja ei todellakaan ole ainakaan yrityksen puutteesta kiinni raskaaksi tulo! Saa nähdä koska oikein sitten tärppää.

Nyt pitää ottaa pieni jumppahetki tähän väliin, kun alkaa vähän niskassa tuntumaan semmosta juilimista, että on oltu taas liikaa koneella ja käsitöiden ääressä. :)

Musiikkia pitkästä aikaa

Tässä soiteltuani pidemmän tovin Kalmahia kotosalla ollessani, tuli mieleeni että haluan jakaa siitä edes yhden pienen osan teidän kanssanne. :) Joten tässä The Black Waltz saman nimiseltä albumilta. Ehdotonta parhaimmistoa bändiltä!

Se siitä sitten

Yhteisestä ajasta kesällä siis. Mies palasi tänään töihin ja vaikka aamulla saatiinkin venyä sängyssä mukavasti hetken aikaa, niin todellisuus kolahti pian sen jälkeen... nyt mies sitten iltavuorossa, lapset ties missä (siis pihassa) ja minä yksin kotona.

Oon kuitenkin jopa saanut aikaiseksi jotain! Minä nimittäin leivoin pitkästä aikaa. Ei ole hellekeleillä hirveästi tehnyt mieli alkaa lämmittään uunia, kun muutenkin sisälämpötila on ollut siinä 30 asteen molemmin puolin. Tänään, vaikkei sisälämpötila ole laskenut kuin pari astetta tuosta 30 asteesta, päätin sitten alkaa leivoskelemaan kun kerran saatiin leipomisaineksiakin viikonloppuna tehdyltä reissulta. Koskapa sitä ei äiti poikansa mukaan ruokaa laittais? ;) Tällä kertaa minäkin pääsin siitä hyötymään. Sain pojan avustuksella tehtyä ison kasan myslikeksejä ja lisäksi pellillisen ihanaisia vadelmamuffinsseja. Joihin vadelmat oli miehen toimesta kerätty lauantai iltana tihkusateessa... mutta koska en ollut tarpeeksi nopea tekemään niistä haluamaani piirakkaa, oli niistä suurin osa päässyt jo homehtumaan. :( Onneksi sain kuitenkin jonkin verran vadelmia vielä pelastettua ja ne sitten heitin sinne muffinssitaikinaan. En muista koska viimeksi olisin tehnyt noin hyvä muffinsseja! :) NAMS!

Viikonloppu meni ihan mukavasti reissatessa ja rippijuhlatunnelmissa. Joskin hieman viileämpää olisi voinut olla... säästyttiin kuitenkin ukkosmyrskyiltä, joita oli täällä Tampereellakin sillä välin ja Porissahan oli myös melkoiset rytinät eilen. Onneksi ei ollut rahaa lähteä Sonisphereen...

Nyt voisi vaikka keskittyä viime perjantaina postiluukusta kolahtaneisiin lehtiin (joita tuli peräti 3 kappaletta!), kun en niihin jaksanut ja ehtinyt perjantaina paljoa vilkaistakkaan ja viikonlopuksi en jaksanut niitä mukanani raahata.

Mihin se kesä on mennyt?

Täällä on ollut blogirintamallakin melkoisen hiljaista. Niin omien kirjottelujen kun muidenkin ihmisten blogien lukemisen suhteen. Ei ole vaan ollut inspiraatiota, eikä loppujen lopuksi paljon aikaakaan. Mies on ollut kesälomalla jo reilut kolme viikkoa, joten senkään takia ei ole paljoa tullut koneella notkuttua. Nyt vietetään viimeistä kesälomaviikkoa ja mieskin lähti tuulettamaan itseään kaverinsa luokse, joka tuli takaisin kaupunkiin pitkältä reissultaan. Saunovat siellä ja kaljottelevat illan. Molemmat saadaan omaa aikaa ja loppu lomasta on taas kiva viettää yhdessä. :)
Olkoonkin, että loppu viikko on melkoisen kiireinen. Huomenna minä menen aamupäivällä työhaastatteluun ja mies lähtee minun kotiin päästyä yhden kaverinsa luokse jossain kattorempassa auttelemaan. Ilta saadaan viettää yhdessä ja torstaina mies sitten lähteekin kohti pohjanmaata äiteensä luokse. Saa tehdä siellä jotain autoremppoja taas ja mä meen sitten lauantaina perässä, kun oon saanu lapsille mummun ja papan tänne heitä hoitelemaan. Sunnuntaina on sitten tiedossa miehen siskon pojan rippijuhlat ja paluu kotiin ja lähes saman tien arkeen. Mies maanantaina illaksi töihin ja tyttö pääsee alottaan toka luokan ens keskiviikkona. Pojan eskari alkaakin vasta 16. päivä...

Kesän aikana (siis viimeisen kuukauden aikana) on ehditty mm. käymään monta kertaa Särkänniemessä (lasten kanssa ja ilman), vietetty miehen synttäreitä, kierretty lähitienoita ja nähtävyyksiä autoillen ja vaan oltu ja nautittu elämästä. Helteet on tietty vieny pikkusen sitä hohtoa tästä kaikesta, varsinkin kun en ollenkaan niistä nauti, mutta kaikenkaikkiaan on ollu ihanaa. Miehen kanssa erityisesti ollaan oltu ehkä läheisempiä kun mitä koko seurusteluaikana. Yhteiset aamut on alkaneet halitteluilla ja silittelyillä, venyen ja vanuen sängyssä... ainakin niin pitkään kun joko kissa tai lapset ovat vaatimuksillaan saaneet jomman kumman sängystä ylös. Muutenkin läheisyyttä on ollu ihan ennätysmäärin ja oon nauttinu siitä täysin siemauksin. Olo on vaan hyvä. Tietty jotkut jutut kaihertaa mieltä, mutta oon yrittäny päästä niistäkin pikku jutuista eroon.

Nyt ajattelin ottaa ilon irti tästä illasta ja mennä katselemaan telkusta jonkun leffan... todennäköisesti leffahyllystä käteen tarttuu jotain ällö romanttista. ;)

Viimeinen Tuska postaus tälle kesälle

Eli loputkin kuvat. Olkaapa hyvät.

Finntroll





W.A.S.P.









Sunnuntain anti oli hieman ankea näin valokuvien osalta, sillä olin melkoisen huonossa kunnossa lauantaina saatuani auringonpistoksen...

Lauantain Tuska

Tämä tulee aivan liian myöhässä. Pahoitteluni. Ja tälläkin kertaa vain kuvat jossain järjestyksessä, sillä en jaksa alkaa selostaan mitään. Helle on mulle liikaa ja jos siihen lisätään kurkkukipu ja vähän vajaa 38 asteen kuume, niin olo on sietämätön!

Tässä kuitenkin nyt ne kuvat ja ekana Blake.





Crowbar







Hypocrisy







Kamelot













Overkill





Ihan muuten vaan puiden varjosta näpsittyjä kuvia.

KUUMA

Tunnustan, että kuulun niihin ihmisiin jotka valittaa oli sitten kuuma tai kylmä. Koskaan ei muka ole sopiva. Vaikka minun mielestä jokin aika sitten olikin oikein mukavat kelit, kun mittari näytti noin +20 astetta ja aurinko paistoi. Silloin oli mukavaa. Auringossa oli lämmin, mutta ei tullut kuuma jne. Mutta nyt sitten kun helteet on kestäneet jo viikon päivät niin alkaa todenteolla ahdistaan! Missään ei ole hyvä olla. Koko ajan on hiki vaikkei tekisi muuta kun vaan istuisi tai makaisi paikallaan. Yölläkin saa kieriä tuskissaan kun on vaan kuuma eikä saa nukuttua siinä kuumuudessa. Meilläkin yötä päivää kaikki mahdolliset lävet auki mitä nyt vaan voi pitää ettei kissa karkaa ikkunapellille tms, mutta mitään vaikutusta sillä ei tunnu olevan.

Eilen illalla kävin nautiskelemassa viileästä tuulesta parvekkeella. Katsoin ettei kissa vahingossakaan pääse yllättämään ja aukaisin yhden parvekelaseista kokonaan ja nojasin kaiteeseen niin että pää oli jo parvekkeen ulkopuolella. Voi että se osasikin tuntua mukavalta! Sitten kun tulin takaisin sisälle, olikin jo tuskaisen kuuma jälleen taas.

Suihkussa käynnillä on tasan yhtä pitkä vaikutus kun tuolla tuulesta nauttimisella... viileä suihku on viileä tasan niin kauan kun seisot siellä. Heti kun tulet sieltä pois niin on taas kuuma. Vesikään ei ehdi kuivua iholta yhtä nopeasti. Tämä suoraan sanottuna vituttaa!

Oon myös juonu nesteitä ennätysmääriä. Vettä kuluu kaikkein eniten ja seuraavaksi mehua. Toissapäivänä tuhottiin lähes kahdestaan miehen kanssa kolme litraa limsaa ihan hetkessä. Lapset sai molemmat lasillisen... Kahvia ei tee edes mieli kun ensimmäinen mielikuva siitä on että se lämmittää! Kahvia ehtii kyllikseen juomaan taas vaikka syksyllä. Mikä onkaan viileän syksyisenä aamuna mukavampaa työmatkalla kun hakea kahvikuppi jostain matkaan mukaan? Jos ois sitä työmatkaa... tällä hetkellähän sitä ei ole. Luojan kiitos.

Mieheni kertoessa siitä, kuinka heillä tehtaan halleissa lämpötila voi kivuta jopa noin +33 asteeseen, saan lähinnä vain kauhukuvia siitä mitä mulle kävis jos joutuisin työskentelemään tuollaisissa lämpötiloissa! Kuolisin varmaan ekan puolen tunnin jälkeen...

Mulle ei siis helteet sovi. Olo on koko ajan väsynyt ja tuskainen eikä mitään tee mieli tehdä. Uimaankin vois mennä jos järvi/joki/meri ois tossa oven eessä, ettei tarviis kävellä lähes ollenkaan. Jos pitää rannalle/rannalta kävellä, katoaa se uimisen tuoma viileys taas saman tien.

No joo, vois mennä taas juomaan vaikka vettä...

Tuskan tuskasta on ehkä jo selvitty

Juu, vähän venähti tämä postaus... oon kärsiny pahemman kerran Tuskan jälkeisestä tuskasta. On ollu hiki, kylmä, oksettava olo, päänsärkyä, väsymystä jne... tänään on eka päivä kun olo alkaa olemaan suht normi. Osaksi varmaan senkin takia, että tuo ilma on jopa pilvinen ja hieman viileämpi kuin viime päivinä. Ja täällä SATOI VETTÄ! :) Kävin viemässä roskatkin vesisateessa pihalle, kun innostuin niin. Ja minähän normaalisti inhoan vesisadetta...

Ajattelin, että en kiduta teitä koko Tuskan valokuvilla kertaheitolla vaan ensiksi kidutan vaan kilometrin pituisella perjantaita käsittelevällä postauksella. :D Perjantaina kun oli se mulle parhain päivä bändien osalta ja siellä sitä sitten pariin otteeseen otettiin pieniä juoksuaskeliakin lavalta toiselle että ehti kuulemaan kaiken.

Koko viikonlopun aloitti Sue stagella Barren Earth. Toki Inferno stagellakin oli jotain, mutta ei mitään mikä olisi sykähdyttänyt yhtä paljon kuin Barren Earth. :)

Ja heti perään päälavalla aloitti Testament. Minä hölmö luulin ehtiväni käymään vessan puolella ennen kuin aloittavat... kas kummaa kun aloittivat just kun pääsin bajamajaan sisälle. Mutta nopeasti selvisin kuitenkin päälavan tuntumaan.

Seuraava päälavan esiintyjä oli Tarot, jota odotin kyllä innolla mutta innostus lopahti jostain syystä. Jäi aika paljon näkemättä, vaikka kuulin kyllä lähes kaiken. Näkeepä tuon varmasti tulevaisuudessa joskus taas.

Heti Tarotin perään oli pikkulavoilla se dilemma: Sue stagella Pain ja Inferno stagella Swallow the sun. Ja kuten aiemmin jo arvelinkin, Swallow voitti. Hieman kyllä harmittaa että Pain jäi näkemättä... mutta kuitenkin Swallown keikka oli jotain sellaista mahtavuutta että oksat pois! Sain vielä muutaman biisin ajaksi niin huipun paikan läheltä lavaa että olin aivan 7 taivaassa. :) Kiitos tästä kuuluu eräälle joka tuli meidän kyydissä Hesaan ja Tuskaan. En ois uskaltanut itse lähteä tietä raivaamaan itselleni sen väenpaljouden läpi. Harmi vain ettei siellä pystynyt kauaa olemaan, kun kuumuus ja hapenpuute ajoi teltan reunamille takaisin. Kaikki kunnia niille, jotka pystyy heilumaan koko 45 minsaa siellä lavan edessä! Ja bändeille tietty.

Perjantain kruunasi Devin Townsend ja Ziltoid the Omniscient. Hullu mies sanon mä. En jaksanut innostua tästä, mutta humalapäissäni tuli otettua ihan tajuttomasti kuvia anniskelualueelta käsin. Meillä oli siinä semmonen näppärä kivi jonka päällä heiluin ja meinasin useaan otteeseen pudotakkin siitä! :D Hyviä kuvia tuli ihmeen paljon kuitenkin.

En tiedä oliko tämä suunniteltu vai ihan vaan fiiliksellä toteutettu juttu, mutta Testament vokalisti Chuck Billy ilmestyi yhdessä välissä lavalle.

Kaiken kaikkiaan huippupäivä!

Kunhan tässä saan aikaiseksi niin seuraa postausta loppu festareista. :)