Muutto

Huomenna se alkaa. Nimittäin muuttaminen.

Heti aamulla kunhan saadaan muksut kouluun ja eskariin, lähdetään hakemaan avaimia ja viemään ensimmäistä kuormaa henkilöautolla perille. Vähän jännittää. :) Eniten ehkä se, että meille luvattiin että makuuhuoneiden tapetit vaihdetaan ennen meidän muuttoa... paree olla sitten vaihdettuna. Muuten flippaan varmaan ihan totaalisesti! Ja onhan se nyt muutenkin vähän jännää päästä pitkästä aikaa muuttamaan, vaikka varsinkin tällä viikolla on monesti ollut sellainen tunne etten jaksa tehdä mitään (siis pakata) enkä edes haluaisi muuttaa täältä mihinkään. Tänään kuitenkin on ollut energisempi fiilis ja olen pakannut sekä pessyt kylpyhuoneen lähes lattiasta kattoon. Tuo kylppärin pesu ei ehkä ollut se päällimmäisin asia joka pitää saada tehtyä, mutta koska fiilistä hommaan löytyi niin pakko se oli sitten tehdä. Nyt on sitten selkä kipeä ja jonkin aikaa sain kärsiä supistuksista (ei kuitenkaan kipeistä) sen jälkeen. Oon yrittäny nyt sitten ottaa vähän iisimmin, jotta voisin vielä viimeiset kaks tyhjää laatikkoa täyttää illan aikana.

Uskomaton määrä meillä oli laatikoita, joihin pakata, mutta silti ne loppuvat kesken. En ymmärrä mistä sitä tavaraa oikein sikiää! Onneksi vaatteet, petivaatteet ja sohvatyynyt menee jätesäkeissä... mutta vielä olisi keittiössä astioita sekä ruokatavarat pakkaamatta. Niitä ei ihan jätesäkkeihin viitsisi pakkailla! :D Paitsi jos haluttais paljon sirpaleita... eikä me haluta.

Miehenkin kanssa on ollut selkkauksia tämän viikon aikana... ei niistä sen ihmeemmin, mutta pitää taas hattua nostaa miehelle että se jaksaa näitä mun oikkuiluja. Olen muutenkin kyllä ailahtelevainen ihminen, mutta tää raskaus tuntuu tuovan senkin piirteen vähän liikaa esille. Yhtenä hetkenä kaikki on ihan ok ja toisena hetkenä itken jo silmät päästäni. Toivoo vaan ettei tämä tästä enää pahenisi...

Taidan tästä mennä täyttelemään yhden jätesäkin täyteen ennen kuin ohjelma alkaa telkusta. Pitäähän sitä nyt se ainoa sarja katsella, mitä seurattua tulee, vaikka mikä muutto ois käsillä. :)

Se odottaa lasta

Ihan pakko kirjata tännekkin ylös kommentti joka kuului, kun tulin pojan kanssa eskarista kohti kotia.

Oltiin juuri menossa suojatielle ja edessämme löntysti hitaasti neljä isompaa poikaa, arviolta 10-12 vuotiaita, joista yritin sitten hienovaraisesti ohi pojan kanssa. Juuri kun päästiin sitten siihen suojatien reunaan, kuului jostain sivultamme seuraava: "Antaa sen mennä kun se odottaa lasta". Siis häh? Miten raskaana oloni liittyy siihen että yrittäisin päästä niistä etanoista ohi? :D Kaikkee sitä kuulee ja näkee. Pisti kyllä hymyilyttään. :)

Muitakin asioita voisin perustella tähän samaan tyyliin, kuten

- itken aivan liian herkästi ihan turhanpäiväisistäkin asioista

- stressaan normia enemmän

- olen hidas

- röyhtelen sopimattomissa tilanteissa

- silittelen vatsaani (yleensä huomaamattani)

- tarvitsen puoli mukillista kahvia joka päivä

- en voi nostaa sitä enkä tätä

- saan ottaa päikkärit

- juoksen vessaan kerran yössä

- kävelen ankkamaisesti (nyt jo!)

- unohtelen asioita

Ja kaikki tämä vain koska mä odotan lasta!

Neuvolassa ja sen sellaista

Tuli tänään poikettua neuvolassa. Piti jo viikko sitten käydä, mutta silloihan meillä kärsittiin vielä vatsataudista joten se siirtyi sitten viikolla eteenpäin. Tänäänkin oli uhkana peruuttaminen, sillä poika heräsi järkyttävään migreeniin jo kuuden jälkeen aamulla. Ihmettelin, miksi poika huutaa sängyssään kurkku suorana eikä reagoi omiin huuteluihini kun yritin tiedustella omasta sängystä käsin että mikä on hätänä... viereen päästyäni vasta ymmärsin unen pöpperöissäni mistä oikein on kysymys. Onneksi kuitenkin isovanhemmat on lähellä ja puhelinherätyksen tehtyäni he tulivat tänne siihen mennessä kun minun piti lähteä neuvolaan. Migreenikin oli pojalla jo niiden parin tunnin aikana päässyt siihen vaiheeseen, että itku ja oksentelu kovan kivun takia oli jo laantunut ja poika oli nukahtanut mun sänkyyn.

Neuvolassa ei oikeastaan mitään uutta. Vatsa kasvaa lähestulkoon käyrän mukaisesti, sydänäänet kuuluivat ja olivat sitä mitä pitääkin, verenpaine vähän alakantissa (mutta niin mulla aina) ja Kelan paperitkin tuli käytyä läpi kun nyt saan jo hakea äitiyspakkausta ja rahoja. Sain vinkkejä raskausajan jumppaohjeisiin netissä (jos kiinnostaa, niin löytyy täältä ja on muuten sitten pdf-tiedosto) ja yhden neuvolan oman lehtisen venyttelyistä. Meinaan kun tuppaa tuo alaselkä kipuilemaan aina välillä ja muutenkin on kovia paineen tunteita alapäässä. Jumppa auttaa molempiin, joten pitänee aloittaa jo tänään. :)

Kummasti jo tuokin auttoi kun kävelin neuvolasta kotiin (isä mut sinne vei autolla) sen kilometrin verran. Mun vauhti ei kyllä päätä huimaa, mutta ei noilla keleillä tarviikkaan. Ihan sairaan liukas keli meinaan. Pitäs useammin päästä kävelylle, mutta ei tässä aina ehdi ja sitten kun ehtiis niin ei loppujen lopuksi tee mieli lähteä yksin liukastelemaan. Sulais nuo lumet äkkiä jo pois, niin ois kiva käydä lenkeillä. Niin ja tuleehan tuota hyötyliikuntaa harrastettua sitten heti muuton jälkeen kun pitää kävellä tytön kanssa kouluun ja takas jne. Sen verran pitkä matka tulee olemaan ettei tyttö sitä varmasti kovin pian opi. Kunhan vaan itse jaksais reissata sitä väliä sitten yhteensä neljästi päivässä...

Nyt vois vaihteeksi harrastaa taas tavaroiden pakkaamista ennen kun mies tulee töistä kotiin ja sitten mä saan lähteä kaverille kyläilemään. Melkoista luksusta meikäläiselle. Siis tuo jälkimmäinen... pakkaamisesta en osaa löytää mitään hohtoa.

Hiihtoloma helvetistä

Sillee se osapuilleen meni.

En usko että lomassa lopulta olisi ollut mitään valittamista sen puoleen, sillä miehen äidilläkin olisi muuten varmasti mennyt ihan mukavasti jne... se mikä teki lomasta helvettiä, oli helvetillinen vatsatauti. Se alkoi pojan osalta kun päästiin perille viime viikon tiistaina. Siitä alkoi vuorokausi yhtä oksentamista ja ripulointia. Torstaina lähdettiin kotiin, kun pojan olo hieman helpotti. Kotiin kun päästiin, aloitti tyttö oksentamaan. Päästään lauantaihin, poika on tervehtynyt mutta tyttö oksentaa edelleen ja niin aloitan minäkin. Sunnuntaina tyttö oksentamisen takia Taysiin tiputukseen seuranaan minun vanhemmat, sillä itse olin edelleen pedin pohjalla eikä mies ole kyllin tuttu ja turvallinen tytölle verrattuna omaan mummuun joka on kuitenkin huolehtinut tytöstä vuosikaudet. Maanantaina ripuloi mies ja kun minä luulen jo olevani terveiden kirjoissa, aloitinkin vielä tiistai aamuna ripuloimaan myös!

Että sillee meidän loma. Mitäs kaikkee kivaa muut on tehny hiihtolomalla?!

No joo, sarkasmi sikseen. Pelkäsin kyllä niin toden teolla, että itsekkin sairastun ja onhan tuommoinen tauti näin raskaana ollessa melkomoista. En kenellekkään tuollaista menoa toivoisi. Eilenkin sitten nosti vielä melkoisen nopeasti kuumetta pahimman ripuloinnin jälkeen niin että tärisin aivan horkassa kahden paksun peiton alla vaatteet päällä! Nyt on onneksi jo melko hyvin pysynyt taas ruoka sisällä. Ainoa miinus on ollut kipuileva vatsa. Aivan sama mitä suusta alas laittaa, niin hetken päästä se siellä jo pistelee, kiertää ja polttelee. Nyt illemmalla olo on ollut vain parempaan päin, joten huomenna on taas kaikki paljon paremmin. I hope.