Hello Kitty

Lähdin tänään sitten ihan yksikseni aikaa kuluttamaan kaupungille. Hammaslääkärissä ei siis tapahtunut kammottavia eilen. Päinvastoin, siellä ei tapahtunut mitään. Edellinen potilas joutui viipymään lääkärillä puoli tuntia odotettua pidempään ja kun minä pääsin sisälle, niin ilmoitin mieheni odottavan ulkona ja lasteni hoitajan kanssa kotona enkä aio jäädä pidemmäksi aikaa. Hammaslääkäri ymmärsi asian ja sain uuden ajan. Ois menny turhan pitkään jos oisin sinne jäänyt. Kolmen viikon päästä paremmalla onnella. Vaikka eipä tuo nyt mua haittaa, vaikka siirtyikin! :)

Kaupungilla luonnollisesti suuntasinkin sitten kirppareille. Ensin tosin poikkesin Nissenillä katsastamassa kehysvalikoimaa ja päädyin varaamaan sieltä yhdet kehykset. Maanantaina näöntarkastukseen ja sitten vaan odottelemaan uusia silmälaseja. Edelliset on ostettu jotain 4-5 vuotta sitten, joten on tässä aikakin uudet ostaa. Kalliiksi vaan tulee, mutta onneksi Nissen tarjoaa mahdollisuuden puolen vuoden korottomaan osamaksuun.

Mutta niin. Kirppareilla oli aika heikko tarjonta. Tai siis paljon tavaraa, muttei mulle paljo mitään. Onnekseni kuitenkin löysin uudet aerobic tossut, joiden ostaminen on melko ajankohtainen jumppakauden alkamisen takia. Huimat 4e erittäin hyvistä Reebokin tossuista ei mielestäni ole paljoa. :) Niistä ei nyt kuvaa. Mutta mukaan tarttuneesta Hello Kitty kassista sen sijaan on! Ensin meidän linssiluteen kera...

Ja sitten ilman. :)

Sitten vielä ihana trikoomekko jonka löysin tytölle. Yllättäen merkkiä H&M ja oikeasti yllättävää on se että tyttö tykkää mekosta! Tuntuu että nykyään ostan tytölle vain sellaisia vaatteita, jotka jostain kohtaa on jollain tapaa vääränlaisia. Tai jos ei muuta vikaa löydy niin ovat sitten olleet väärän värisiä! 8- vuotiaana on elämä vissiin melkoisen vaikeaa... Mekko on tummansininen vaikka ainakin minun näytölläni on enemmänkin musta tuossa kuvassa.

Lisäksi aloitin taas pitkästä aikaa Postcrossingin ja siihen kävin ostamassa kasan kortteja ja postimerkkejä. Oon joskus muutama vuosi sitten tuossa ollut mukana. Se kuitenkin jotenkin vaan jäi ja nyt sattumalta päädyin sivustolle ja lähdin mukaan uudelleen. Mielenkiinnolla jään odottelemaan millaisia kortteja posti mulle tuo. Ja erityisesti, että mistä päin maailmaa ne mulle matkaavat. Minä lähetän ensimmäisen korttini Valko-Venäjälle.

Lenkillä osa 2

Sain kun sainkin itseni tänäkin aamuna lenkille, vaikka alkuun sää olikin hieman kostea. Tai no, kostea se oli koko ajan vaikkei vettä tullutkaan. Koko eilisen päivän ja vissiin yönkin sateli, niin onhan tuo ilma melkoisen kostea...

Tällä kertaa menin lenkin osittain eri suuntaan ja huomasin että niin päin tulee enemmän ylämäkiä kun alamäkiä. Joten tämä suunta todennäköisimmin pitää tulevaisuudessakin. Samaan aikaan menin tällä kertaa kun maanantainakin. Ylämäet saattoivat osaltaan hidastaa, mutta niin kyllä hidasti sekin, että jouduin puhumaan puhelimeen reilun vartin verran. Huomasin, että kävelin huomattavasti hitaammin kun mitä ilman puhelinta. Onhan se tietty niin että ilman puhelinta saa molemmat kädet reippaasti heilumaan eikä tarvii keskittyä puhumiseen. Yksinhän minä kuitenkin normaalisti lenkkeilen, joten ei tarvii yleensä jutella kenellekkään.

Saiskohan sitä vielä perjantaina itsensä tsempattua lenkille? Sitten vois pitää viikonlopun taukoa... onkin niin rento viikonloppu tiedossa, kun pitää mennä kantamaan muuttokuormaa muuttoautosta kolmanteen kerrokseen. Hissiä EI ole. Huoh.

Tänään pitäisi lähteä lasten ja heidän tätinsä (exän sisko) kanssa vielä keskustaan. Jotenkaan en osaa oikein innolla sitä odottaa. Se on kuitenkin semmosta hampaiden kiristelyä koko reissu. Vielä pahempaa on jos ex tulee myös. Exän siskossa ei sinänsä mitään vikaa ole, vaan tullaan edelleenkin tosi hyvin toimeen... sama ei päde exään. Joka tapauksessa käynti bussilla lasten kanssa ihan missä vaan on yleensä hieman hermoja raastavaa.

Huomenna taidan mennä ja viettää ihan yksinäni aikaa keskustassa muutaman tunnin sillä välin kun muksut on eskarissa ja koulussa. Vois vaikka käydä sovittelemassa uusia silmälasikehyksiä... ja nauttimassa jossain kahvilassa jotain ylihyvää leivosta. Kaikessa rauhassa. :)

Se tosin riippuu ihan siitä, miten tänä iltana menee hammaslääkärissä. Meen iltavastaanotolle, enkä vielä tiedä paikataanko yksi reikä vai otetaanko kenties yksi hammas kokonaan pois. Viimeksi sille hampaalle oli vaihtoehdot joko juurihoidon uusinta tai poisto. Oon sitä mieltä että sen sais kokonaan poistaa, sillä se on ihan viimeinen hammas eikä se tee mitään muuta kun vaan kerää kaiken lian itteensä. Siinä on vaan se ongelma että pelkään hammaslääkärissä käyntiä muutenkin ihan saatanasti ja hampaan poistaminen on ehkä kaikkein pahinta mitä tiedän hammaslääkärissä tehtävän! Raportointia tästä, kunhan tokenen...

Lenkillä

Joskus alkukesästä kävin paljonkin lenkkeilemässä, kun löysin semmoisen tosi hyvän reitin jonka varrella oli mm. järkyttävän iso ja jyrkkä ylämäki (hyvää pakaratreeniä katsokaas ;) eikä aikaa mennyt kuitenkaan kuin noin 45 minuuttia. Riippuen tietenkin siitä, menikö lujaa vai oliko huono päivä ja vauhti oli hitaamman puoleinen. Sitten matkalle tuli tietyö ja alkoi ne järkyttävät helteet. En jaksanut alkaa miettimään vaihtoehtoista reittiä, sillä tietyö oli kuitenkin sen laatuinen ettei sitä noin vaan ohitettu, ja helteet toisaalta tekivät sen ettei enää oikeastaan tehnytkään mieli lähteä kiduttamaan itseään mihinkään. Ainoa aika vuorokaudesta lämmön suhteen oli käydä yöllä lenkillä, joten mieluummin sitten jätin koko homman.

Tänään sitten päätin, että minähän lähden pojan eskarille saatettuani siitä suoraan lenkille. Mieskin nukkuu yövuoron jälkeen, joten mikäs sen parempaa ajankulua kun lähteä pois kotoa. Ja vieläpä kuntoilemaan. Tai en tiiä, ehkä shoppailu ois kuitenkin parempi. ;D

Matkan varrella tein päätöksiä mihin menen ja mistä, sillä tietyö on ja pysyy paikoillaan (eivät vissiin saa ikinä valmiiksi...). Melkoista lönköttelyä se oli siihen nähden, kuinka nopeaankin pääsisin, mutta tällä menolla pääsin lenkin läpi samaan aikaan kuin aina ennenkin eli siinä 45 minsassa. Jos sitä sitten keskiviikkona vaikka uudelleen ja yrittäis edes hieman parantaa aikaa.

Oon myös erään kaverin kanssa menossa ens kuun puolella jumppatunneille. Mietin jo pitkään, että kunhan kaikki syksyn jumpat sun muut alkaa niin johonkin on pakko mennä. Ensin meinasin mennä työväenopiston tms joogatunneille, mutta koska sinne maksoi 39e/kausi ja sitä oli vain kerran viikossa niin jätin sen. Sen sijaan tuo jumppa maksaa 45e/kausi, mutta sillä samalla rahalla voi käydä vaikka kaikissa jumpissa viikon aikana! Eli tulee periaatteessa halvemmaksi. Tarkoitus olisi käydä maanantai- iltaisin kaverin kanssa ihan perus jumpassa ja keskiviikkoisin ainakin näin alkuun sitten yksikseni (kun ei kaverikaan pääse) stretchingissä, eli venyttelytunnilla. Kuvauksessa kerrottiin että tuo jälkimmäinen keskittyy nimen omaan niska-hartiaseutuun, joten se olisi juuri mulle tarkotettua menoa. Mulla kun meinaa tuo alue olla lähestulkoon aina jumissa.

Saapa nähdä saanko tänä syksynä sitten vihdosta viimein jonkin sortin parannuksen kuntoilun suhteen... kun se on aina ollut jotenkin niin vaikeaa kuntoilla. Ja onhan se yksin hieman tympeääkin. Mutta kun se tekisi kropalle kuitenkin niiin hyvää. Jos vaikka vahingossa laihtuiskin vähän!?

Kirpparit jäi... vai jäikö?

Huomasin just, etten ole käynyt kirppareilla aikoihin! Jos ei oteta lukuun viime sunnuntain pikaista pyrähdystä Radiolla miehen ja tytön kanssa... josta muuten käteen jäi kissan kuljetuskoppa ja kirja, joka vaikuttanee kannen ja pikaisen sisään vilkaisun perusteella hulvattomalta.

Joskohan tänään jo ehtisi katsella ja lukea kirjaa tarkemmin...

Tässä välillä oli kuitenkin viikkoja, kun en käynyt kirppareilla ollenkaan. Olo on jokseenkin ontto. Tarttis päästä piakkoin kierteleen ihan omalla ajalla ja mieluiten yksin. Tai jonkun hyvän kaverin kanssa, jolla kestää ihan yhtä kauan taivastella kaikkea mutta ei oikeastaan mitään siellä! :) Oon melkoisen pikainen kirpparilla kävijä omasta mielestäni. En siis saa tunteja kulumaan siellä vaikka kuinka yrittäisin. Ja aivan sama onko kirppis iso vai pieni. Katselen ja fiilistelen pöytä kerrallaan kyllä kaiken, mutta suodatan melko pian kaiken pois katseestani joka ei mua kiinnosta. Myönnän että tällä tavoin jää myös paljon aarteita huomaamatta, mutta sehän on sitten vain ja ainoastaan minun ongelmani jos näin käy!

Oon myös miettiny, että pitäis tehdä lasten (ja varmaan omankin) vaatekaappien siivous tässä kun ilmat alkaa viilentyä ja tarvitaan muutakin kun vaan t-paitoja, shortseja ja mekkoja. Ja se siivous merkitsee sitä, että kohta pyörii nurkissa taas useampi muovikassillinen vaatetta (sekä kenkiä) jotka odottaa sitä hetkeä että jaksaisin alkaa kuskaan niitä kirpparille. Mistähän sitä siihenkin sais energiaa?

Väsyttää

Mistä ihmeestä tämmöinen väsymys oikein tuli? Oon ihan äimänä...

Illalla mentiin miehen kanssa nukkumaan joskus siinä yhdentoista pintaan. En niin tarkkaan katsonut, kun tuli tehtyä siinä vähän muutakin kun mentyä nukkumaan. ;) Aamulla en tavalliseen tapaani herännyt ollenkaan kun miehellä on kännykkä piipannut herätystä! Enkä herännyt sen jälkeenkään, vaikka tiedän sen ettei mieheni ole niitä hiljaisimmin kulkevia ihmisiä silloin viiden aikaan aamuyöllä. Oven kolahduskin on jäänyt kuulematta... sen sijaan heräsin vähän ennen kuutta kun aurinko paistoi verhojen väliin jääneestä minimaalisesta rakosesta suoraan mua silmään! Ihmetys oli järkyttävän suuri kun tajusin ettei miestä ole missään! Katsottuani kelloa oli ihmetys vielä suurempi kun yritin miettiä, että enkö todellakaan ole kuullut mitään...

Lapset sain vietyä ysiksi kouluun ja eskariin. On muuten näppärää seurata tokaluokkalaisenkin menoja, kun eskari on samassa koulussa ja vieläpä saman käytävän varrella kun tokaluokkalaisen luokka. :) Sieltä tultuani höpisin hetken äidin kanssa puhelimessa kun se siinä sopivasti soitteli, katsoin mailit koneelta ja painuin sänkyyn ajatuksenani olla hetki peiton alla kun ulkona käydessä tulikin ihmeen vilu (ihana syksy on sittenkin tulossa!). Heräsin siitä sitten parin tunnin päästä! Enkä millään meinannut päästä sängystä pois, vaan silmät lupsahtelivat kiinni ihan väkisin uudelleen ja uudelleen. Vieläkin on ihan höntti olo, vaikka tässä nyt puolisen tuntia oon ollu hereillä. Söin vähän ja silmäilin päivän Aamulehteä samalla.

Piristyisköhän tästä vielä? Mitähän sitä pitäis tehdä että oikeasti piristyis ja tää tolkuton haukottelu loppuis???

Tämäkin vielä

Olipahan melkoinen viikonloppu sanon mä. Tuli mm. käytyä miehisen polttariporukan kanssa eroottisella klubilla ja vietettyä kivaa iltaa kaverin kanssa. Nämä siis eri iltoina. :)

Perjantai iltana lähdin terasseilemaan kaverin kanssa ja nälän yllättäessä soitin miehelle, jonka tiesin olevan vajaan kilsan päässä grillailemassa polttariporukan kanssa. Viralliset polttarit pidettiin vasta lauantain aikana, joten uskalsin lähteä "häiritsemään" heitä. Jossain vaiheessa kuitenkin päädyin vielä kaverin kanssa pubiin, enkä päässyt grilliruokaa itseeni mättämään. Polttariporukka saavutti mut sitten siinä ja yhtäkkiä huomasin että mua lähes väkisin viedään jo tissibaariin (näin rumasti sanottuna) porukan mukana! Ei kai siinä sitten... sen reissun pelastus oli biljardipöytä, jonka ääreen pääsinkin pelailemaan. Ja olin melkoisen vahvassa humalatilassa... muuten en varmaan olisi moiseen paikkaan eksynytkään vaikka kuinka väkisin olisi viety. Seliseli...
Siinä tuli illan aikana juotua yhtä jos toista juomaa, neljän maissa olin miehen kanssa kotona ja muutaman tunnin nukkumisen jälkeen olo oli niin kaamea etten tienny miten päin olisi pitänyt olla! Viime kerran näin pahassa tilassa oon ollu joskus reilu vuosi sitten viimeksi! Vatsa oli täydellisen sekaisin, mutta onneksi en kuitenkaan joutunut oksentamaan vaikka muutamaan otteeseen tuntuikin siltä että tulee kaikki ja vähän ylimääräistäkin yläkautta pihalle! Olo kuitenkin onneksi helpottui otettuani torkut parvekkeen sohvalla, siellä oli aamupäivällä vielä mukavan viileää parvekkeen ollessa varjossa. Miehen lähtiessä polttareita jatkamaan, minä jäin yövaatteisillani harhailemaan kotiin. Semmoiseksi se melkein jäikin koko päivä. Paitsi että väkisin raahauduin kauppaan hakemaan limsaa ja sipsejä kun niin kovasti teki mieli! :D Parasta krapulaevästä ikinä!
Lauantai- ilta tulikin vietettyä pelkästään tyttöporukassa kun kaveri tuli iltaa istumaan ja tämmöisiä iltoja oikeasti pitäisi viettää paljon useammin. Muutaman sidukan ja sipsien voimalla saatiin monen monta tuntia aikaa menemään ja meillä oli erittäin mukavaa. Vaikka ei sidukan ja sipsien nauttimisen ohella tehtykään oikeastaan mitään muuta kun vaan juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Välillä se vaan on parasta mitä vaan voi tietää.

Eilen illalla sitten sattumalta kanavasurffauksen aikana huomasin että joltain kanavalta (olikohan se YleTeema?) tuli jokin Iiro Rantalan (se jazzpianisti) ohjelma, jossa se oli lähtenyt Turisas bändin matkaan heittään keikkaa Ruisrockiin! En ole pitkiin aikoihin kuunnellut Turisasta ja voi elämä että se kuullostikin hyvältä. Niin hyvältä, että viimeinen vajaa tunti tässä kotosalla on mennyt vain ja ainoastaan Turisasta kuunnellessa. Tämä on kans niitä bändejä, jotka ois ihan pakko joskus nähdä livenä. Vielä en ole onnistunut niin tekemään, mutta ehkä sitten joskus tulevaisuudessa. Monikaan ei ymmärrä näitä mun mieltymyksiä tämmöisiin folkkismetallibändeihin, mutta mun mielestä nää on ehkä parasta mitä maa päällään kantaa! :) Kyllä tämä voittaa sellaisen paskajäykkämenon mennen tullen, missä bändi vaan seisoo ja soittaa lavalla. Ja ehkä hyvällä säkällä tukat heiluu, jos oikein kovaksi meno yltyy. Näilläkin jätkillä on ollu hiukka mielikuvitusta miettiessään esiintymisasuja jne. Menee ehkä jo vähä överiksi mutta just tarpeeksi! :) Poimin teille YouTuben syövereistä heidän legendaarisimman biisin, Battle Metal. Olkaapa hyvä ja mukavaa uutta viikkoa! :)

Piikkimattoja ja yökukkumisia

Eilen kaivoin pitkästä aikaa lopputalvella ostetun piikki-/rentoutusmaton. Silloin käytin sitä todella usein kun vaan pääsin käyttämisen makuun. Ensin alkuun se meinasi olla aivan liian piikikäs kaveri minulle, mutta sitten kun siihen tottui niin olisi halunnut makoilla sen päällä vähän väliä! :) Se meni lopulta jopa siihen, että aloin nukahtelemaan maton päälle ja heräsin puoltoista tuntia myöhemmin piikit syvälle selkään painautuneena. Muutaman kerran jälkeen viisastuin ja laitoin kellon herättämään noin puolen tunnin makoilun päätteeksi.

Eilen illalla sitten päätin siinä yhdeksän tienoilla mennä sänkyyn maton päälle makoilemaan ja uskomatonta kyllä pysyin hereillä ja katsoin kelloa juuri puolen tunnin makoilun jälkeen! Olo oli uskomattoman ihana ja selkä tuntui rentoutuneemmalta kuin pitkiin aikoihin. Pidän mattoa siis selkäni alueella ja olen ilman paitaa, jotta vaikutus olisi sängyssä maaten maksimaalinen. Voisihan sitä lattiallekkin mennä, mutta se on sitten kokonaisuudessaan liian kova alusta mun makuuni... Ja olohan oli sitten taas sen verran rentoa sorttia, että kun maton olin altani pois ottanut niin oikaisin siihen sängylle vielä hetkeksi tarkoitusenani lähteä hetken päästä tekemään hieman ilta evästä ennen kuin mies tulee iltavuorostaan kotiin ja ennen kuin illan elokuva alkaisi. Aikaa olisi ollut ruhtinaallisesti siinä vaiheessa. Vaan miten kävikään? Heräsin lähes tunnin "oikaisun" jälkeen! Jep jep, olo oli oikeasti rentoutunut ja tuon jälkeen myös erittäin pirteä.

Sain tehtyä ilta evääni ja mieskin siinä jo tuli kotiin kun elokuva juuri alkoi kakkosella. Sieltä tuli Sin City ja koska meistä kumpikaan ei ollut jostain syystä leffaa koskaan nähnyt, oli se pakko jäädä katsomaan. Itse tosin ajattelin siinä kymmenen minsan kohdilla, että en varmana jaksa katsella leffaa loppuun saakka. Silti huomasin hieman ennen yhtä katsoneeni leffan alusta loppuun saakka! :) Leffa oli, sanoisinko hieman erilainen. Kaikki jotka ovat sen nähneet varmasti tietävät mistä puhun. Ne jotka eivät ole nähneet, kehoittaisin katsomaan ihan vain sen takia että se on Sin City. Leffa on suoraan kuin sarjakuvasta (siitähän se on tehtykin...) musta-valkoisena maailmanaan johon on lisätty ihania värikkäitä kohtia kuten punaiset huulet tai veriläiskät. Välillä oikein huomasi miettivänsä, onko jokin kohta oikeasti kuvattu vai onko se napattu sarjakuvasta piirrettynä.
Juoni olisi ehkä hieman paremmin avautunut, jos olisi joskus lukenut/katsellut itse sarjakuvaa joskus, mutta oli se tämmöiselle tarpeeksi muutenkin joka lukee tyyliin Viivin&Wagnerin Aamulehdestä. :)

Vielä leffan jälkeenkin mulla oli suhteellisen pirteä olo. Tämä on siis jotain utopistista mulle, joka olen yleensä puoli unessa jos pitää valvoa edes yhteentoista illalla! Tuli se uni kuitenkin joskus siinä kahden maissa ja tänään on sitten ollutkin sellainen olo että jäi yöunet aika vähiin... varsinkin aamulla kun piti herätä hieman ennen kasia laittamaan tyttöä kuntoon koulutielle eka kerran tänä syksynä. Tokalle luokalle meni mun pikkuinen tyttö... hurjaa, mutta niin totta. Sillee ne pikkuiset vaan kasvaa. Ihan huomaamatta.

Vauvakuumekkin on ollut korkealla taas viime aikoina ja suuri pettymys oli tänä aamuna kun menkat taas alkoivat... :/ Neljäs kuukausi yrittämistä takana ja ei todellakaan ole ainakaan yrityksen puutteesta kiinni raskaaksi tulo! Saa nähdä koska oikein sitten tärppää.

Nyt pitää ottaa pieni jumppahetki tähän väliin, kun alkaa vähän niskassa tuntumaan semmosta juilimista, että on oltu taas liikaa koneella ja käsitöiden ääressä. :)

Musiikkia pitkästä aikaa

Tässä soiteltuani pidemmän tovin Kalmahia kotosalla ollessani, tuli mieleeni että haluan jakaa siitä edes yhden pienen osan teidän kanssanne. :) Joten tässä The Black Waltz saman nimiseltä albumilta. Ehdotonta parhaimmistoa bändiltä!

Se siitä sitten

Yhteisestä ajasta kesällä siis. Mies palasi tänään töihin ja vaikka aamulla saatiinkin venyä sängyssä mukavasti hetken aikaa, niin todellisuus kolahti pian sen jälkeen... nyt mies sitten iltavuorossa, lapset ties missä (siis pihassa) ja minä yksin kotona.

Oon kuitenkin jopa saanut aikaiseksi jotain! Minä nimittäin leivoin pitkästä aikaa. Ei ole hellekeleillä hirveästi tehnyt mieli alkaa lämmittään uunia, kun muutenkin sisälämpötila on ollut siinä 30 asteen molemmin puolin. Tänään, vaikkei sisälämpötila ole laskenut kuin pari astetta tuosta 30 asteesta, päätin sitten alkaa leivoskelemaan kun kerran saatiin leipomisaineksiakin viikonloppuna tehdyltä reissulta. Koskapa sitä ei äiti poikansa mukaan ruokaa laittais? ;) Tällä kertaa minäkin pääsin siitä hyötymään. Sain pojan avustuksella tehtyä ison kasan myslikeksejä ja lisäksi pellillisen ihanaisia vadelmamuffinsseja. Joihin vadelmat oli miehen toimesta kerätty lauantai iltana tihkusateessa... mutta koska en ollut tarpeeksi nopea tekemään niistä haluamaani piirakkaa, oli niistä suurin osa päässyt jo homehtumaan. :( Onneksi sain kuitenkin jonkin verran vadelmia vielä pelastettua ja ne sitten heitin sinne muffinssitaikinaan. En muista koska viimeksi olisin tehnyt noin hyvä muffinsseja! :) NAMS!

Viikonloppu meni ihan mukavasti reissatessa ja rippijuhlatunnelmissa. Joskin hieman viileämpää olisi voinut olla... säästyttiin kuitenkin ukkosmyrskyiltä, joita oli täällä Tampereellakin sillä välin ja Porissahan oli myös melkoiset rytinät eilen. Onneksi ei ollut rahaa lähteä Sonisphereen...

Nyt voisi vaikka keskittyä viime perjantaina postiluukusta kolahtaneisiin lehtiin (joita tuli peräti 3 kappaletta!), kun en niihin jaksanut ja ehtinyt perjantaina paljoa vilkaistakkaan ja viikonlopuksi en jaksanut niitä mukanani raahata.

Mihin se kesä on mennyt?

Täällä on ollut blogirintamallakin melkoisen hiljaista. Niin omien kirjottelujen kun muidenkin ihmisten blogien lukemisen suhteen. Ei ole vaan ollut inspiraatiota, eikä loppujen lopuksi paljon aikaakaan. Mies on ollut kesälomalla jo reilut kolme viikkoa, joten senkään takia ei ole paljoa tullut koneella notkuttua. Nyt vietetään viimeistä kesälomaviikkoa ja mieskin lähti tuulettamaan itseään kaverinsa luokse, joka tuli takaisin kaupunkiin pitkältä reissultaan. Saunovat siellä ja kaljottelevat illan. Molemmat saadaan omaa aikaa ja loppu lomasta on taas kiva viettää yhdessä. :)
Olkoonkin, että loppu viikko on melkoisen kiireinen. Huomenna minä menen aamupäivällä työhaastatteluun ja mies lähtee minun kotiin päästyä yhden kaverinsa luokse jossain kattorempassa auttelemaan. Ilta saadaan viettää yhdessä ja torstaina mies sitten lähteekin kohti pohjanmaata äiteensä luokse. Saa tehdä siellä jotain autoremppoja taas ja mä meen sitten lauantaina perässä, kun oon saanu lapsille mummun ja papan tänne heitä hoitelemaan. Sunnuntaina on sitten tiedossa miehen siskon pojan rippijuhlat ja paluu kotiin ja lähes saman tien arkeen. Mies maanantaina illaksi töihin ja tyttö pääsee alottaan toka luokan ens keskiviikkona. Pojan eskari alkaakin vasta 16. päivä...

Kesän aikana (siis viimeisen kuukauden aikana) on ehditty mm. käymään monta kertaa Särkänniemessä (lasten kanssa ja ilman), vietetty miehen synttäreitä, kierretty lähitienoita ja nähtävyyksiä autoillen ja vaan oltu ja nautittu elämästä. Helteet on tietty vieny pikkusen sitä hohtoa tästä kaikesta, varsinkin kun en ollenkaan niistä nauti, mutta kaikenkaikkiaan on ollu ihanaa. Miehen kanssa erityisesti ollaan oltu ehkä läheisempiä kun mitä koko seurusteluaikana. Yhteiset aamut on alkaneet halitteluilla ja silittelyillä, venyen ja vanuen sängyssä... ainakin niin pitkään kun joko kissa tai lapset ovat vaatimuksillaan saaneet jomman kumman sängystä ylös. Muutenkin läheisyyttä on ollu ihan ennätysmäärin ja oon nauttinu siitä täysin siemauksin. Olo on vaan hyvä. Tietty jotkut jutut kaihertaa mieltä, mutta oon yrittäny päästä niistäkin pikku jutuista eroon.

Nyt ajattelin ottaa ilon irti tästä illasta ja mennä katselemaan telkusta jonkun leffan... todennäköisesti leffahyllystä käteen tarttuu jotain ällö romanttista. ;)