Tuskan odottelua

Tänään paneudutaan tämän vuoden Tuskaan ja siihen mitä siellä on odotettavissa.

Koko homman aloittaa perjantaina Barren earth, jota minäkin kirmaan heti ensimmäisten joukossa katsomaan. Musiikki on ihana sekoitus Swallow the sunia ja Amorphista. Ja onko tuo ihme, jos vokalistina toimii paremmin juurikin Swallow the sunista tuttu Mikko Kotamäki ja basistina ennen Amorphiksessa soitellut Olli-Pekka Laine. Myös koskettimia soittava Kasper Mårtenson on vaikuttanut Amorphiksessa 90-luvun puolella hetken. Tykkään erityisesti kuinka bändin biiseissä voi kuulla "vanhaa" Amorphista 90-luvulta ja sitten toisaalta se yhdistettynä Kotamäen örinään on jotain ylimaailmallista. Ei kai kukaan huomannut vielä, että tykkään ihan saatanasti?? :)
Tässä juuri ulos tullut ensimmäinen video bändiltä. Biisin nimi on The Leer.

Heti Barren earthin jälkeen siirrytään lujaa päälavan ääreen katsomaan Testamentin keikkaa. Testament kuuluu mulla niihin bändeihin, joilta oon sattumalta päässyt jossain kuunteleen yhden biisin ja sydän on menny mukana heti eka kerralla. Edelleen olen sitä mieltä, että Testament on yksi kovimmista bändeistä maailmassa. Sano muut mitä sano.
Testament on myös ilmeisesti jakamassa nimmareita perjantaina ja minä ainakin aion olla jonossa. Kun ei vain menisi päällekkäin jonkun hyvän keikan kanssa...
Tässä uusimpaa tuotosta heiltäkin, biisi More than meets the eye. Olisin pistänyt jonkun vanhan mahtibiisin, mutta kun ei YouTubesta ainakaan pikaisella etsinnällä löytynyt mitään kelvollista matskua.

Sitten saa hieman hengähtää ennen kuin pääsee Tarot lauteille. Ja on muuten päälavalla! :) Tarot on mulle sitä perusheviä, joka on vaan hyvää. Ja jos sitä laulaa niinkin jumalainen mies kun Marco Hietala, niin voisko parempaa toivoa? Monet ei Hietalan äänestä tykkää, tai edes Tarotin tyylistä. Mutta mun mielestä Hietalan ääni on just passeli tämmöiseen musiikkiin, kun ei örinöitäkään tarvita. Ja miehet on taitavia siinä mitä tekevät. Ei kai nuo tuota tekis yli 20 vuoden jälkeen jos eivät osaisi tai levyt ei menis ollenkaan kaupaksi?
Myös Tarot on nimmareitaan jakamassa. Sinnekkin aion jonottamaan jos ei kummoisempaa tekemistä juuri silloin ole.
Tässä biisi Ashes to the stars.

Tuon jälkeen onkin hieman kinkkisempi tilanne kun toisella lavalla pistää parastaan ruotsalainen Pain ja toisella suomalainen Swallow the sun. Uskon kuitenkin Swallown voittavan, sillä sen verran olen kuitenkin fani.
Jos joku ei tiennyt niin Pain on Peter Tägtgenin (tuttu myös bändistään Hypocrisy, joka myös soittaa Tuskassa tänä vuonna) tuotoksia ja tässä yksi mun lemppareista, vauhdikas Zombie Slam.

Ja heti perään yksi parhaimmista Swallow the sunin biiseistä, Don't fall asleep. Joka muuten tuo joka kerta mieleeni miehen joka mut tutustutti ko. bändiin. Pelkkiä hyviä muistoja. :)

Jotta ei mene överiksi tämä mun postaus niin nyt on kyllä jo pakko siirtyä lauantain puolelle, jonka aloittaa tällä kertaa suomalainen Blake. Joka muuten paikkaa jenkkiläistä Holy Grail yhtyettä. Ja ansaitusti. Mieluummin menen katsomaan aina mahtavan liven heittävää Blakea. :) En ennen ensimmäistä keikkaa pitänyt Blakea oikeastaan minään... mies oli kyllä soitellut pariakin Blaken levyä mm. autossa matkaillessamme, mutta se nyt oli menny vaan siinä taustamusana. Sitten kun näin heidät livenä, niin olin ihan myyty. Livenä meininki on monta kertaa parempaa kun levyllä ja sitä odotan tälläkin kertaa.
Heiltä ei pahemmin videoita löytynyt, mutta tässä yksi, Two ways.

Lauantaina on myös jo perjantaina Pain yhtyeensä kanssa keikan heittäneen Peter Tägtgrenin vuoro Hypocrisyn kanssa. Itse en ole koskaan paljoakaan bändiä kuunnellut, mutta mies odottaa tätä kovasti.
Heiltä ensimmäinen joka YouTubessa tuli vastaan. :) Biisi on Eraser. Ja kylläpä muuten kuullostaakin hyvältä!

Lauantaille ei jääkkään mulle muuta odotettavan arvoista kuin Kamelot. Toki paljon mielenkiintoista on muutakin, mutta mitään sellaista, jota oikeasti odottaisin lauantaina ei ole muuta kuin Blake ja Kamelot. Erityisesti Devin Townsendin viritykset sekä perjantaina että lauantaina on mielenkiinnon alla.
Kamelot on myös suht uusia tuttavuuksia mulle. Mutta koska tykkään paljon melodisesta metallista, niin onko tuo nyt sitten ihme että tykkään myös tästä? Vokalistin ääni ei ole ehkä sitä parhainta mitä on kuultu. Tai no, omanlaisensa ääni ja siinä hyvä, mutta en voi sanoa että itse tykkäisin ihan täysillä. Biisit on kuitenkin lähes järjestäen ihan huippuja. Tässä niistä March of Memphisto.

Sitten päästäänkin sunnuntaihin ja minun mieltymykseen battle/viikinki/folk metalliin. :) Eli siellä alottelee toisella pikkulavalla Finntroll. Syytän koko mieltymyksestä kaveriani joka alunperin tutustutti mut Ensiferumiin ja sitä kautta sitten lähdin kahlaamaan tätä genreä läpi. Läpeensä mahtavaa! :D Monikaan ei lämpene tälle, mutta minä suorastaan kuumenen. ;) Kaverin kehut tämän bändin keikoista tuottaa pieniä odotuksia sunnuntaille.
Tässä yksi mahtavimmista biiseistä, Trollhammaren.

Sunnuntain, ja koko festarin, päättääkin Megadeth. Ja mitäpä tuosta nyt sitten sanoisikaan? Mä odotan näkeväni Daven tukan. :D Ja kuulevani ne kaikki mahtavat biisit joita äijät on vuosien varrella pihalle päästäneet. Meinasin ensin laittaa tähän Symphony of Destructionin, mutta koska kaikki tietää sen heti kuuntelemattakin (tai niin ainakin oletan), niin tässäpä teille Trust. Joka muuten ainakin minulla soi tosi hiljaisella äänellä verrattuna aikaisempiin videoihin...

Jos nyt lopettaisin tämän maraton postauksen tähän? Jaksoikohan kukaan edes lukea loppuun? Puhumattakaan siitä että ois viitsinyt kuunnella/katsella videoita? Sanokaa ny ihmiset ees jottai!? :D

Tuskaa (fiilistelyä osa2)

Juu, eilen tosiaan muisteltiin viime vuotista Tuskaa YouTube videoiden pohjalta ja tänään sitten lähdetäänkin samaan asiaan mun omien kuvien kautta. Eli ei periaatteessa mitään uutta eiliseen, sillä huomasin kuvanneeni vain niitä mielestäni parhaita... eli samoja kuin eilen linkitin. :) Mutta kertaus on opintojen äiti, eiks jee?

Joten aloittakaamme Ensiferumin keikasta. Kuvistakin saattaa helposti huomata sen tosiasian, että jouduin melkoisen pian humalatilani aiheuttaman huonon olon takia siirtyä katoksesta väljemmille vesille. Niin hassulta kuin se tuntuukin, että vaikka nuo ei ole mitään umpinaisia telttoja vaan ihan katoksia, niin siellä kuumuus on järkyttävä! Varsinkin kun lämpötila muutenkin on hellelukemissa ja katos on pakkautunut ihmisiä täyteen. Muutenkin jäi hieman ihmetyttämään, miksi ihmeessä Ensiferum oli laitettu esiintymään pienellä lavalla. Ihmismassojen perusteella katsojia olisi riittänyt päälavankin eteen vaikka millä mitalla.

Sitten kooste, jossa näkyy yllä Stam1na, keskellä My dying bride (ihan oikeesti!) ja alla Eluveitie. My dying briden aikaan oltiin tosiaan anniskelualueen puolella. Hyvin se sinnekkin kuului. Näkyvyys ei ollut kovinkaan kummoinen. :D Stam1naa en jaksanut kuvailla paljoa ja Eluveitien aikaan taisin olla enemmän taas maistissani, sillä kuvamatsku ei paljoudestaan huolimatta ollut kovinkaan laadukasta.

Seuraavaksi Amorphis, jonka keikka oli kyllä mahtava. Miehen parin tuttavan ansiosta päästiin melkoisen lähelle lavaa. Mies joka oli minua lyhempi (enkä minäkään pitkä ole) raivasi meille tien hyvälle paikalle. Itse en olisi ihan heti moiseen hommaan alkanut, mutta minä en olekkaan mies. :) Kuvat tuli kuitenkin otettua pääasiassa sieltä kauempaa. Lähellä oli sitten tuuppioita enemmän niin en riskeerannut.

Tätä ei ollutkaan eilisessä video postauksessa. Nimittäin kreikkalainen bändi Firewind. Oli mahtavaa nähdä silloin mulle uusi tuttavuus. Olin nimittäin vain paria kuukautta aiemmin "löytänyt" bändin. Heillä oli melkoinen valoshow, kuten saattaa ehkä kuvistakin huomata. Enemmänkin värejä löytyi, mutta tässä kuvat parhaimmasta päästä.

Sitten viimeinen esiintyjä Volbeat, jota en enää aio hehkutella sen enempää kun että hiton hyvä bändi ja hiton hyvä keikka. :)

Viimeiseksi oli pakko laittaa fiilistelykuvia koko viikonlopun ajalta. Otin huomattavan vähän kuvia siihen nähden kuinka paljon yleensä kuvaan kun lähden johonkin kameran kanssa. Toivottavasti tänä vuonna asia korjaantuisi, niin olisi sitten teillekkin enemmän esiteltävää ensi viikolla. :)
Poikettiin Linnanmäellä ihan vaan ihmettely asenteella (minä kyllä kävin vuoristoradassa kerran), sieltä yksi kuva. Sitten yleisilmettä festarialueelta.
Keskellä kuva terassilta jolla käytiin yhtenä päivänä ennen siirtymistä festarialueelle.
Alla ravintola-alueen vitsaus, lokit. Ja miehen panostus tähän kuvakoosteeseen, meidän jalat. :D Ja kyllä, uskaltauduin perjantaina lähtemään alueelle ballerinoissa. Seuraavat päivät menikin mukavasti maihareissa. Tänä vuonna jalkinevarastoon kuuluvat ballerinojen sijasta varsitennarit. Ja tottakai ne maiharit. :)

Tuskaa

Enää 4 yötä Tuskaan ja nyt on pakko fiilistellä viime vuotisilla huippuhetkillä, mikäli vaan onnistun linkittämään monta YouTube videoo tähän peräjälkeen.

Ensimmäinen kova juttu taisi olla silloin Ensiferum. Ko. bändi on niitä joiden takia aloin muutama vuosi sitten kuuntelemaan metalli musiikkia. Tässä biisi LaiLaiHei. Joka menee kyllä melkoiseksi puuroksi välillä, mutta sitähän nää festaritaltioinnit yleensä on.

Samaisena päivänä taisi esiintyä myös Eluveitie. Tässä Inis Mona.

Seuraavan päivän ihastus. Amorpis ja Tomi Joutsen. En ylipäänsä tykkää edes tuon tyylisistä miehistä, mutta voi jumalauta tuossa miehessä on JOTAIN! Ehkä se on tuo ääni... se on niiin jumalainen. :) Tässä Majestic Beast, jossa Tomin äänen molemmat puolet pääsevät hyvin oikeuksiinsa.

Sitten jatketaan Korpiklaanilla, joka jatkaa hyvin tätä mun folkkismetalli mieltymystäni. :) Korpiklaania kehui kaverini huippuhyväksi livebändiksi, mutta en osannut ajatella että meno olisi ollut niin mahtavaa kun se sitten lopulta oli! Porukka lauloi koko ajan mukana ja tunnelma oli katossa. Tässä Hector coverillaan Juodaan viinaa.

Sitten tulee suomalaista Stam1naa! En ole koskaan henk.kohtaisesti bändistä pitänyt, mutta keikka yllätti positiivisesti. Tykkäsin jätkien humoristisesta menosta ja biisitkin oli aika jees. Katseltiin ja kuunneltiin tämä setti melkoisen läheltä vieläpä kun jonoteltiin nimmarijonossa siinä päälavan vieressä.

Ja viimeisenä se, minkä takia nimmarijonossakin jonoteltiin. Tai no, minähän se sinne halusin. Mies sitä paitsi hävisikin jonosta sitten siinä jossain vaiheessa... en muista enää lähtikö katsomaan jo jotain bändiä vai menikö kaljalle. :) Joka tapauksessa minä halusin Volbeatin poikien nimmarit, kun kerran sellaiseen oli mahdollisuus ja jonotin siinä paahtavassa helteessä melkoisen tovin. Pieni pettymys kuitenkin oli kun ei bändin laulaja Michael Poulsen tullutkaan nimmariaan antamaan... muut kuitenkin olivat ja olen siitä enemmän kuin mielissäni. Ensi syksynä aion myös Pakkahuoneelle katsomaan kun Volbeat siellä keikan heittää. Sen verran mahtava setti oli viime kesäinen Tuskan lopetus setti. Tykkään heidän omalaatuisesta rockabilly/metalli meiningistään. Ja tässä ehkä isommalle yleisölle tuntemattomampi biisi Pool of Booze.

Monia huippuja esiintymisiä tästä jäi pois, mutta nuo nyt oli sellaiset mieleenpainuvimmat. Huomenna sitten odotellaan lisää... katsellaan millainen Tuska- aiheinen postaus silloin syntyy. :)

Ja loppuun vielä huomautus, etteivät videot todellakaan olleet minun tai meidän kuvaamia, vaan kaikki on poimittu YouTuben kätköistä. Kiitos heille, jotka nämäkin pätkät olivat saaneet kuvattua! :)

Juhannus tuli ja juhannus meni

Eikä mitään ihmeellistä päässyt tapahtumaan. Jos nyt ei oteta lukuun järkyttävää riitaa miehen kanssa.

Juhannusaatto jouduttiin suunnitelmien osalta muuttamaan aika radikaalisti. Vettä alkoi satamaan noin tuntia ennen lähtöä pikku hiljaa ja lähtiessä satoikin jo sitten ihan kunnolla. Suunniteltu minigolf sai siis jäädä pelaamatta. Myös b- suunnitelmissa vilahtanut juhannuksen vietto miehen kaverin pajalla sai jäädä, kun sinne ilmaantui juuri saapumisemme jälkeen toinen porukka joka halusi alkaa katselemaan elokuvaa. Tämä taas ei ollut ihan niin mieleinen juttu meidän porukalle. Pienen odottelun jälkeen päädyimme lähtemään toiselle kaveripariskunnalle toiselle puolen kaupunkia. Siellä sitten kuunneltiin musaa, katseltiin telkkua ja jopa grillattiin makkaraa. Ei tosin ulkona eikä kunnon grillissä, vaikka sää olisikin sen jo sallinut (vettä ei paria tuntia pidemmästi satanut), vaan ihan hellan päällä sähkögrillissä. Niin ja miehet saunoivat.

Sieltä sitten jatkettiin keskellä yötä (sen kaveripariskunnan kanssa joiden kanssa matkaankin lähdettiin) keskustaan ottamaan vielä yhdet. Sieltä taksilla kotiin ja helvetti irti. Ainakin niin sanotusti. Olin muutenkin jo hieman käärmeissäni heti alkuillasta, kun mies meni ostamaan sikareita. On kuitenkin aiemmin sovittu ettei hän polttais sillon kun minä oon läsnä. Tai näin minä ainakin olin luullut. Ilmeisesti asia ei kuitenkaan ollut miehen mielestä näin. Toisekseen hän meni juomaan ihan liikaa illan aikana. Kolmas juttu oli että kuten yleensäkkin niin tälläkin kertaa hän kännipäissään sammui sänkyyn heti sinne päästyään ja aloitti kauhen kuorsauksen ja unissaan puhumisen. Minä vaihdoin huonetta, mutta kissa aloitti elämänsä naukumalla taukoamatta ja hyppimällä oviin (meillä siis makuuhuoneiden ovet öisin kiinni). Minä hermostuin ja lopulta kävin läpsäisemässä miestä poskelle ja huutamassa että voisi edes johonkin reagoida.
Tästä alkoi melkoinen riita, jonka päätteeksi mies oli lähdössä pois ja soittamassa taksia ja minä heitin puhelimen lattialle (jonka seurauksena se meni niin rikki ettei sitä voi enää käyttää)... sen jälkeen minä en meinannut enää saada henkeä ja viimeinen asia jonka muistan on kun mies tiuskaisi että mee maate jos et saa henkee. Tämän jälkeen mitä ilmeisimmin vaan kaaduin lattialle ja olin vain tärissyt ja haukkonut henkeä. Mies oli jo meinannut ambulanssinkin kutsua, kun en meinannut lopettaa ollenkaan. Minä en muista tästä mitään. Koskaan ennen ei ole mulle tommosta tapahtunut ja se pelottaa hieman. Onko tämmöisiä luvassa tulevaisuudessakin jos hermostun? Viime aikoina on kuitenkin ollut ahdistuskohtauksia, joissa tuntuu kuin joku painaisi rintakehää niin etten meinaa saada hengitetyksi...

Riidan ansiosta saatiin kuitenkin ilmapiiriä puhtaammaksi ja saatiin selvitettyä muutamia asioita, kuten tuo polttaminen mun seurassa. Kun en vaan tykkää siitä että toinen sauhuttelee siinä vieressä tai lähtee kavereiden kanssa parvekkeelle (tai baarissa pihalle) ja jättää mut yksin johonkin. Mies lupasi yrittää pitää itsensä tupakasta (ja sikareista) erossa kun yhdessä mennään johonkin ja minä lupasin etten nipota niin kovasti jos tuo intoutuu ottamaan hieman enemmän alkoholia. Ei tuo miehen juominen kuitenkaan ole joka päiväistä tai edes joka viikkoista. Nyt kesällä tietenkin tapahtuu sitä useammin, mutta sama juttu se on itselläkin.

Hieman jännittää miten käy kun mennään sinne Tuskaan perjantaina. Kuitenkin juotavia on mukana ja parina päivänä siellä niitä nautiskellaan. Viime vuonna meillä meni se ihan mukavasti, vaikka itsellä menikin överiksi. Kunnolla päissäni en edes ollut, mutta muutaman siiderin nauttiminen kuumana päivänä ilman vettä ja huonoilla syömisillä ei vaan ollu hyvä juttu.


Viikonloppu meni ihanasti tuon jälkeen. Syötiin roskaruokaa, ajeltiin pitkin Pirkanmaata, käytiin kauniilla camping alueella moikkaamassa kaveria ja shoppailtiin alennusmyynneissä Ideaparkissa. Josta muuten löysin mm. VeroModasta alle viitosella mustan polvipituisen hameen ja samaan hintaan korkeavyötäröiset housut, jollaisia olen molempia etsinyt pidemmän aikaa. Näistä ehkä kuvia myöhemmin. Hameesta ei ainakaan ennen kun saan sen silitettyä, kun se oli ihan tuhannen rutussa.

Nyt haluan lähteä pihalle nauttimaan auringosta ja lämpimästä ilmasta kun poikakin on nyt viikonlopun aikana parantunut niin että sitä uskaltaa jo viedä touhuamaan kaikkea. :)

Jep jep

Ei se tainnutkaan olla pojalla rokotuksista johtuvaa kuumeilua. Tänään (ihan äskettäin) mitatut lukemat kuumemittarissa näyttivät jo yli 39 astetta! Nenäkin vuotaa koko ajan enemmän ja enemmän ja kurkkukin tuntuu olevan hieman karhea, kun meinaa välillä yskittää. Että sillee. Hyvän ajankohdan valkkasi tuokin sairastelulleen... tänäänkin niin ihanan lämmin ja kaunis päivä ulkona, että itsellä teki pariin otteeseen tiukkaa pysytellä vaan sisällä toisen seurana. Onneksi ei olla lasten kanssa lähdössä juhannusta mihinkään viettämään, vaan lapset menee isälleen viikonlopuksi eikä hänelläkään suunnitelmia ole mihinkään lähteä. Saa toinen kaikessa rauhassa sairastella sitten. Ja paljostako vedetään vetoa, niin kuume on jo huomenna ohi eikä pojan isän tarvitse hoivailla enää mitään?

Pääsin mä sentään sen verran ulos tänään, että käytiin hakemassa loput kamat kirppikseltä ja poikettiin matkalla vielä kauppaan hakemaan niitä mitä eilen unohdettiin kauppaan. Plus lisää juhannusjuomia... kröhöm... Kirpparilta oli menny ihan mukavasti, joskin enemmänkin ois voinu mennä. Viitisen kymppiä jäätiin voiton puolelle. Sekään ei niitä parhaimpia voittoja, mitä kirppikseltä ollaan joskus kiskottu, mutta tällä kertaa olikin enemmän tarkotus vaan saada kaikkee HALVALLA pois nurkista. Joskus ollaan saatu jopa lähemmäs 300 euron voittoa kirppikseltä. Se on aika huimaa se. Mutta sillon olikin myynnissä mm. kallis takki (joka meni kaupaksi) sekä lasten talvi-/välikausihaalareita, joista saa aina melko hyvän hinnan. Nyt kuitenkin pääasiassa hinta/tuote oli siinä 1-4 euron välillä, niin ei siitä oikeasti voi saadakkaan paljoa.
Nyt oli kuitenkin sen verran kiirus, etten ehtiny edes käymään kirppistä läpi mahdollisten pöydältä "karanneiden" tuotteiden osalta. Puhumattakaan siitä, että ois itselle jotain mukaan jäänyt. Pitää ens viikolla mennä kurkkaan vielä paremmalla ajalla. Toisaalta, mies on iltavuorossa ens viikon joten todennäköisesti muksujen kanssa pitää lähteä käymään... siinä on äidillä aika melko kortilla siinä vaiheessa.

Taas on ollu vähä orpo olo näin iltasella, kun mies on omilla teillään. Muutenkaan paljoa ehditty päivittäin näkemään (puhumattakaan kahdenkeskisestä ajasta) tällä viikolla, kun yöt toinen ollu töissä ja sitten nukkunu puoli päivää. Eilen mies menikin johdon käskystä jo kuudeksi töihin ja pääsi kahdelta yöllä. Oli niin ihanaa, kun pääsi keskellä yötä miehen kainaloon ja pusuteltavaksi. :) Tänään sitten lähtikin sen kirpparireissun jälkeen jo neljän maissa serkulleen. Meinaavat muka jotain siltaa siellä rakennella, mutta luulenpa enemmän juopottelun puolelle vierailun kääntyvän. Toivon mukaan saa itsensä sieltä hyvissä ajoin kotiin ennen juhannusaaton rientoihin lähtöä. Illalla pitäis vielä tämän hetkisen suunnitelman mukaan suunnata kaveripariskunnan kodin kautta minigolffaamaan, ehkä grillaamaan ja sitten terassille/baariin. Ilmoista riippuen. Saa nyt nähdä kuitenkin miten käy, kun tajuttiin vasta tänään ettei tosiaan bussit kulje huomenna ollenkaan kello 14 jälkeen! Taksilla kulkeminen kun ei ole sitä halvinta touhua... mulla kävikin jo mielessä, että voitaisiin sittenkin ehkä palata alkuperäiseen suunnitelmaan ja suunnata Pohjanmaalle miehen äidin luokse. Siellä sais grillata ja saunoa rauhassa. Ja ryypätä. :) Huominen kuitenkin kaiketi näyttää mitä tehdään, missä ja koska. Pääasia että pääsee ottamaan ilon irti, rentoutua ja nauttia alkoholijuomia mukavassa seurassa.

Normikeskiviikko

Vai onko sittenkään?

Tänään piti mennä heti aamulla leikkikenttäileen kaverin ja sen muksun kanssa vaan kuinkas kävikään? Pojalla eilisen 6v rokotusten ansiosta nousi yöllä kuume ja aamullakin oli vielä niin kipeä ettei halunnut lähteä mihinkään. Jäätiin sitten kotiin "kahdestaan". Mies nukkui makkarissa, kissa oli jossain ja tyttö hävis pihalle. Joten periaatteessa joo, kahdestaan.
Muutaman tunnin jälkeen poika tunsi olonsa jo niin hyväksi että halusi lähteä pihalle. No, en kai minä voinut sitä estääkkään kun niin hyväkuntoiselta vaikutti. Se kostautui tuossa tunti sitten... poika alkoi valittamaan väsymystään ja halusi että kaverit jotka olivat meillä kylässä, lähtisivät kotiin. No, minä passitin kaverit pihalle leikkimään ja kuumemittaria pojalle kainaloon ja kas kummaa kun kuumetta oli jo 37,7. :( Banaanin tuo söi ja meni sänkyynsä peiton alle valittelemaan kun on kylmä. Eli kuume nousee yhä.
Suurin huoli tuolla tuntuu olevan että meneekö kuume huomiseksi ohi kun pitäisi Särkänniemeen lähteä. Murheensa kullakin. Minä mietin enemmän sitä, tuliko sittenkään rokotteesta vai puskeeko flunssaa. Mitään kummoisempia oireita ei tosin muuten ole ollut. Särkänniemihän onneksi on ja pysyy. Sinne päästään vielä monta kertaa tänä kesänä.

Itsellä taisi jotain flunssan tynkää olla tuo nuha, kun nyt on taas jo paljon ihmismäisempi olo sen suhteen. Eilen illalla otetusta allergialääkkeestä ei sinänsä kuitenkaan tuntunut hyötyä olleen. Silmiä kirveltää vieläkin, mutta enää ei ole nokka vuotanut eilisen tahtiin. Pitää varmaan itseltäkin kuumetta mittailla taas illan aikana.

Prkl tämmösiä. Miksei ihmiset voi olla vaan terveitä aina? Nytkin on meikäläisellä juhannuksen vietto vaarassa, jos nyt kuumeen nostaa. Tuli jo juomisetkin tänään ostettua sitä varten niin oishan se nyt tympeää olla niitä nauttimatta.

Huomenna muuten haetaan kirppikseltä omat kamat kahden viikon myynnin jälkeen pois ja ihmetellään paljonko saatiin voittoja. Yhdessä välissä kävinkin tilitykset ottamassa taskuuni sieltä. Siinä vaiheessa (neljän myyntipäivän jälkeen) olin juuri päässyt ekan viikon vuokran kanssa plussan puolelle. Jotta jos nyt edes pöytävuokrat saa takas ja vähä ekstraa niin hyvä ois.
Tuossa eilen muuten löysinkin taas kivaa sieltä, kun kävin vähän järjestelemässä pöytää. Niistä ei kuitenkaan kuvaa, sillä löytönä oli kahdet sukkikset yhteensä eurolla. Toiset oli punaiset ja toiset puna-mustaraitaiset. Oon jo pitkään miettiny moisia värejä sukkahousuvalikoimaani lisääväni, niin nyt sitten sain melkoisen halpaan hintaan ne!

Kestosuosikki

Sonata Arctica on ollu yks mun lemppareista jo kauan ja myös sellaisena pysyy vaikka ehkä muuten on musiikkimaku kääntynyt astetta rankempaan suuntaan. Tässä on vaan sitä jotain, jota ei pysty mitenkään selittään. Tää on niitä bändejä joita joko vihaa koko sydämestään tai sitten rakastaa intohimoisesti. :)
Tässä yksi Sonatan lukuisista huippu hyvistä biiseistä, The gun.



Ja nuha senkun jatkuu vaan... katotaan auttaako allergialääkkeet. Aamulla sit näkee...

Niisk

Tänä iltana on outo fiilis. Nenä vuotaa. Koko ajan enemmän ja enemmän. Tukkoisuus on tällä hetkellä sitä luokkaa että on pakko hengitellä suurimmaksi osaksi suun kautta. Mietin että pitäiskö kaivaa kuumemittaria esille ja testailla onko kuumetta?

Mulla oli jo koko viime viikon välillä kurkku aamuisin kipeä. Se meni kuitenkin ohi. Viikonloppuna olin hieman yskäinen. Sen huomasi viimeistään siinä vaiheessa kun meni sänkyyn. Just kun oli saanu hyvän asennon niin alkoi kurkussa kutiaan ja sitten oli pakko yskiä ja vaihtaa asentoa. Se meni kuitenkin aina sillä ohi. Mutta tää niiskuttaminen ei lopu! Prkl... ei tässä nyt viittis kipeeksi tulla just ennen juhannusta. Oikeesti!

Tänään saatiin päätökseen sekin, mitä tehdään juhannuksena... niin ei oikeasti nyt voi sairastua!


Mies on tämän viikkoa yövuorossa töissä. Viime yö oli jo ensimmäin työyö ja mulla oli vaikeeta saada unen päästä kiinni illalla. Aamulla huomasin nukkuneeni putkeen noin 7 tuntia ja survonneeni miehen peiton aivan ihmeellisesti! Kovasti olin yrittänyt kaverin puutteessa halailla peittoa, mutta eihän ohut peitto isoa miestä korvaa. Aamulla miehen tultua kotiin, sain nauttia läheisyydestä vajaan puoli tuntia. Sitten poika heräsi ja oli pakko nousta ylös.

Päivä olikin meidän ensimmäinen laatuaan niin että mies yritti nukkua yövuoron jälkeen unia ja mä yritin pitää muksut hiljaa, jotta se olis onnistunu. Aina ennen muksut on ollu koulussa/tarhassa sen ajan. Lähdettiinkin sitten kolmistaan käymään kaupungilla. Tyttö sai ensimmäisen bussikorttinsa (nyt ei tarvii kaivella joka bussikerralla euroa jostain, että pääsee tyttökin kyytiin). Olikin sitten melkoisen polleana siitä pitkän aikaa. :) Sitten käytiin leikkipuistossa, Hesessä syömässä ja Tiimarissa tuhlaamassa lasten viimeiset synttärirahat. Poika osti ensimmäisen pyssynsä ikinä ja noin 6 tuntia oston jälkeen poika tuli pihalta sisälle itkien kun kaveri oli hajottanut hänen pyssynsä... että se siitä sitten. On se ehjä vieläkin, mutta yksi osa ei enää toimi.

Huomenna on pojan 6v neuvola heti aamulla ja sieltä suunnataan kaverille kyläileen. Saa nähdä mitä keskiviikoksi keksitään... torstaina mennäänkin sitten Särkänniemeen. :) Ja perjantaina ei tarvii enää keksiä mitään, sillä mies ei mene enää torstai-perjantai yöksi töihin. Tai menee se torstai iltana serkkunsa luokse rakenteleen jotain siltaa ja on siellä sitten koko yönkin. Mutta se on hänen murheensa jos ei siellä nuku tarpeeksi. Meillä elämä alkaa viimestään kasilta ja sitä ei enää perjantaina toppuutella! :D

"Uusia" tuulia

Ollaan tosiaan miehen kanssa suuntaamassa ensi viikolla Tuskaan (voi onko se oikeasti jo niin pian?!). Katselin sitten sillä mielellä noita jatkoklubeja, että johonkin sitten festaripäivän päätteeksi jatketaan jos vaan kunto sen sallii. :) Heti perjantaina tarjoaisi Virgin oil neljän setin; Throes of Dawn, Grendel, Soulgrind ja Tukkanuotta. Grendel on tuttu serkun kautta (sen kaveri soittelee bändissä) ja on kyllä ihan kuunneltavaa musiikkia, Soulgrindin tiesin sen verran että voin sanoa suoraan että ei nappaa, Tukkanuotta ja Throes of Dawn ei sanonut mulle mitään. Jälkimmäistä lähdin sitten Spotifystä etsimään ja yhden levyllisen verran sitä sieltä löysinkin ja heti ensimmäisen biisin alkumainingeissa olin jo sitä mieltä että tämä on niin hyvä että tämä on pakko myös nähdä. Tässä se on, olkaa hyvä ja fiilistelkää, Throes of Dawnin poikien mukaan dark metal musaa.

Edittiä seuraavana päivänä: Kirjoitin tuon todellakin eilen sunnuntaina ja hehkutin kuinka muka ensi viikolla (eli tällä viikolla) menisimme Tuskaan... vitut. Jotenkin olin eilen aivan maanantaissa! Eli tänään voin vasta sanoa, että ensi viikolla menemme Tuskaan. Vanhuus ei tuu yksin... *huokaus*

Viilistä asiaa

Uskomatonta kuinka pitkästä aikaa voi taas niinkin yksinkertainen ruoka kuin viili, maistua ihan taivaallisen hyvältä!

Mulla tuli muutama päivä sitten kauhea pakko ostaa kaupasta viiliä, kun teki mieli. Ostin sitten yhden purkin, kun kuitenkin ajattelin että mitäs jos ei sittenkään maistu. No, yksi purkki meni ja toista teki mieli jo samana päivänä. Eilen kaupassa käydessä ostin kaksi purkkia ja nyt niistä on toinen jo menossa. Huomenna on pakko ostaa vissiin jo monta purkkia. :) Ja tarkennettakoon vielä tässä että todellakin siis se ihan tavallinen viili mulle maistuu eikä ne ällönmakeat mansikan, banaanin ja luoja ties minkä makuiset viilit. Meillä muksut on ihan intona kausittain niihin makuviileihin, mutta itse en ole maistamista pidemmälle päässyt koskaan. Silti heitän tavalliseen viiliin pari pientä lusikallista sokeria... miksiköhän? Voi olla että se juontaa juurensa jonnekkin lapsuuteen. Mulla on hatara muistikuva siitä, kuinka äitini on laittanut viiliin hieman sokeria, jotta olisin sitä hieman enemmän mielelläni syönyt. Näinhän äitini teki myös puurojen kanssa. Ja laitan puuroonkin aina sokeria jos sitä satun syömään.

Tuli vain mieleeni tuossa, että tulisikohan halvemmaksi tehdä itse viiliä? Eikös sitä jotenkin pysty tavallaan "jatkamaan" kaupan viileistä? Pitää ottaa asiasta selvää ja ehkä kokeilla jos näyttää siltä että viilin himo pysyy vaan.

Pakko tähän loppuun vielä mainita, että tänään on ollu tosi hyvä päivä. Kävin aamulla heti lenkillä, siivosin keittiön, asensin uuden magneettitaulun ja lehtitelineen keittiön seinään, tein ruokaa, neuloin pitkästä aikaa jne. Vieläkin on hyvä mieli. Ihmeellistä. :)

Before the Dawn: "Deadsong"

Pitäähän sitä surkeissakin päivissä hyviä biisejä olla.

Päänsärkyisenä vituttaa kaikki. Tai ainakin melkein.

Joo, oon kärsiny helvetinmoisesta päänsärystä viimeiset pari päivää. Tiedän kyllä syynkin. Se on se iänikuinen viholliseni, niska. Sieltä ne säryt aina lähtee, eikä niitä saa pois sitten millään. Ei auta jumpat, ei venyttelyt, ei pillerit, ei mikään. Se vaan menee ohi sitten kun on mennäkseen. Myönnän kyllä, että säännöllinen liikunta ja venyttelyt pitäisi nämäkin päivät loitolla, mutta ku on laiska niin on laiska. Sitten saa kärsiä siitä että on niin pirun laiska. Plääh.

Sain aikaiseksi mojovan riidankin eilisen päätteeksi kun mies ihmetteli miksi oon vaan niin möks koko ajan. No, pääsyy on se että lapset on poissa ja oon vähän niinku hukassa ilman niitä. Miten se vois asiaa ymmärtää kun ei omia lapsia omista? Mies siis... Toinen syy oli se, että kun lapset on pois niin ajattelin ja elättelin toiveita minun ja miehen yhteisestä ajasta. Eilen kun vielä suunnitelma loppuviikolle oli se, että tänään ja huomenna mies rassailisi moottoripyöräänsä toisella puolella kaupunkia ja perjantaina sitten lähtisi heti töistä päästyään Pohjanmaalle viikonlopuksi pilkkomaan polttopuita äidilleen talveksi (joka asuu talossa jossa on päälämmönlähteenä puu). No, suunnitelmat meni pilalle osaksi minun takia, ku aloin nillittään kaikesta, ja osaksi säiden takia. Povaavat perjantaiksi ja lauantaiksi melkoisia sateita. Mies oli jo kertaalleen muutama viikko sitten tekemässä hommia äitinsä luona kaatosateessa, eikä halua kokea (kumma kyllä) samaa uudelleen.
Joten nyt mulla on mies lähes koko loppuviikon itselläni. Käyhän tuo toki töissä ja aikoo pyöränsä sitten viikonloppuna rassailla kuntoon. Toisaalta oon mielissäni, mutta toisaalta on paha mieli jos se nyt pääasiassa minun takia peru kaiken... kun ei siitä saa irti sitä totuutta, kun yrittää peitellä kaiken mistä vaan jotenkaan voin saada stressiä tai mielipahaa itselleni. Siitä tosin saan syyttää vain itseäni, kun olen tämmönen valittaja ja kaikesta mököttäjä. Oon kyllä yrittäny muuttua, mutta se on vaan niin hiton vaikeeta. Jos on kaikesta stressaavaa tyyppiä, niin jotenkaan en jaksa uskoa että tulisi päivä jolloin ei stressais mistään. Tässä tulee hyvin esiin sekin puoleni, että löydän kaikesta vain negatiivisia juttuja. Joskus ois hyvä nähdä ne positiivisetkin puolet.

Tänään onneksi päivää (ja oikeastaan koko viikkoa) pelasti ihana kaverini, jonka kanssa kierreltiin kaupungilla muutama tunti. Kyseisen kaverin seura piristää aina, vaikka molemmilla ois asiat päin sitä itteensä. Siitäpä kai sen hyvän kaverin tunnistaakin? :)

Kirppislöytöjä

Oon aina halunnu alkaa pitämään "kirjaa" kaikesta mitä haalin kirppareilta. Välillä kannan kaikkee kamaa vaatteista (luonnollisesti) lähtien ihan törkeitä määriä kotiin. Välillä on sitten semmosia suvantokausia, ettei oikein mitään ota löytyäkseen tai etten edes mukamas jaksa kirppareita lähteä kiertämään.
Viime perjantaina raahasin taas väliin omia kamoja kirpparille myyntiin yhden pöydällisen verran. Aina ennen mulla on ollu pöytä Radiokirppikseltä, mutta nyt haluttiin koittaa jotain muuta ja koska Ilona-Shopista ollaan kuultu vaan hyvää ja oon itsekkin siellä tykännyt asioida, niin otettiin iso pöytä sieltä. Tarjoushinta 6:lta päivältä oli tällä kertaa 25 euroa. Eilen siellä poiketessa ja viedessä lisää kamaa, niin oli sieltä jo jonkin verran kaupaksi mennytkin. Että jos nyt edes tuon pöydän hinnan sais takas. :)

Viime viikolla kun kävin pöydän varaamassa ja pikapikaa kirpparilla ympärille katsellessa (siis todellakin pikapikaa, kun oli malttamaton pikkupoika matkassa mukana!) löysin sattumalta itselleni ihanan hamosen. Hintakin oli huokeat 1,50 euroa mikäli vielä oikein muistan.
Oon jo pitkään halunnu itselleni juuri tuollaista pitkää mustaa hametta. Ja sen on todellakin pitkä, sillä en itse ole kovinkaan pitkä ihminen itse, joten se lähes viistää maata. Mutta ei se mun tahtia haittaa. Ainoa ongelma on, etten omista kenkiä joita voisi tuommoisen hameen kanssa pitää... sopisko maiharit? :) Olkoonkin ettei ne sieltä paljoa tule näkymään, mutta kävellessä vilkkuvat kuitenkin.



Eilen sitten kun kävin lisää kamaa viemässä (ja tällä kertaa ihan yksin), katselin kaikki pöydät läpi melkoisella tarkkuudella. Suureksi ihmeekseni mukaani tarttui VIHREITÄ vaatteita. Siis mulle, joka käytän lähes pelkästään mustaa ja harmaan eri sävyjä. Poikkeuksena ehkä joitain punaisia ja violetteja vaatteita. :)
Tähän paitaan ihastuin heti sen erikoisen leikkauksen takia. Pieni epäilys oli koon S takia, sillä nykyään olen ehkä enemmän kokoa M kuin S. Silti otin paidan mukaani eikä kaduta ollenkaan! Se istui päälleni täydellisesti ja rakastan tuota takana olevaa liehuketta. :)




Noissa kahdessa kuvassa näkyy väri sellaisena kuin se oikeasti on. Tässä lähikuvassa jonka otin kuvoiden takia, väri vaihtui kameran ansiosta jokseenkin harmaaksi.



Juuri ennen kassaa jäin sitten vielä tuijottelemaan tätä ehkä hieman army henkistä takkia. Ainani sitä siinä pyöriteltyäni päätin sen sitten siitä ottaa mukaani. En edes jaksanu sovitella sitä. Luotin siihen että koska se on H&M mallistoa ja mulla on muitakin saman kokoisia H&M takkeja, että se sopii minulle siinä missä aiemmatkin. Ja sopihan se. Ainoa juttu minkä aion takille tehdä, on se että revin vuorituksen pois sisältä. Se nimittäin on valahtanut ikävästi näkymään hihansuista ja helmasta takaa vaikkei sitä näistä kuvista huomakkaan.



Tässä vielä kuva takin hihoissa olevista napeista, jotka mun mielestä on ihanat.



Tällä kertaa kaikki vaatteet roikkuivat hengarissa kuvanottamisen ajan, mutta ehkäpä vielä joskus näette kuvia niistä mulla päällä. Se vaan vaatii jonkun joka kuvais niitä... ja niitä ihmisiä on harvassa. Siihen saakka on tyytyminen tympeisiin hengarikuviin.

Olipahan viikonloppu

Tuli tehtyä vaikka mitä ja kaikkee. Silti tuntuu ettei olisi saanut aikaiseksi oikeastaan mitään. Isoin juttu oli viedä poikakin mummulaan. Tyttöhän siellä olikin jo viikon majaillut. Takasin autoillessa iski yhtäkkiä jo hirveä ikävä kun poika soitti juuri saamallaan synttärilahja kännykällä minulle ja kertoi kuinka ei osannutkaan enää kasata luuranko dinoaan oikein. Pojan mielipaha oli suuri ja mulle oli vaikeeta kuunnella sitä puhelimen toisessa päässä, kun en voinut mitenkään auttaa. :( Onneksi molemmat tulevat kotiin jo perjantaina. Olkoonkin että siihenkin tuntuu olevan ikuisuus. Ja sitten kun ne pääsee kotiin niin toivon ettei ne ois koskaan tulleetkaan takasin. Niinhän se on. Lapset on riesa ja tuska sillon kun ne on kotona ja sitten ku ne lähtee pois niin ne on ihaninta maailmassa eikä niitä ilman osaa olla ja elää. Kunnon noidankehä!
Tämäkin päivä on lähtenyt käyntiin jotenkin huonosti. Mies lähti aamuvuoroon jo viideltä aamulla ja mä jatkoin uniani aina ysiin saakka. Senkin jälkeen on menny olo niinku jossain usvassa. Heti sängystä noustuani peruin tänään iltapäivällä olevan hammaslääkäriaikani. Oli vain heti herätessä sellainen olo, että ei hitto jaksa mennä mihinkään tänään. Sain kuitenkin syötyä ja käytyä suihkussa. Ja nyt on vierähtänyt tovi jos toinenkin koneella blogeja lueskellessa ja facebookissa pyöriskellessä. Tämän jälkeen pitäisi vissiin mennä raivaamaan tiskipöydältä kaikki astiat tiskikoneeseen. Jostain kumman syystä ne on (taas kerran) jääny lojumaan siihen. Ihan kun ois kovinkin vaikeeta aina aukasta se tiskikoneen luukku ja tunkee ne likaset astiat suoraan sinne...

Sunnuntaibiisi

Päätin alkaa enemmänkin jakamaan teille musiikkia, mistä itse todella pidän. Kun tuli eilenkin tuo yksi linkki jo laitettua. Tiedä vaikka joku löytäisi jotain uutta ja kivaa, jos päätyy näitä kuuntelemaan. :)
Tämäkin jatkaa sitä rauhallisempaa linjaa, mutta jo huomattavan paljon raskaampana kuin eilinen valinta.

Huh mikä päivä!

Pikainen katsaus siihen mitä kaikkea tänään on jo tapahtunut.

Nukkumaan pääsin yöriennoilta luonnollisesti vasta tämän päivän puolella, joskus kahden tienoilla. Siitä parin tunnin päästä kissa päätti tehdä joka öisen herätyksensä. Lopputuloksena naukuva kissa makkarista pihalle ja vartin päästä hiljaisuus sekä ihana uni. Aamulla herätys seiskalta kun mies heräsi lähteäkseen koulutukseen. Minä olisin jatkanut uniani, mutta kissa (taas) oli eri mieltä enkä jaksanut teljetä sitä (taas) makkarista pois.
Kun vihdoin sain itseni hereille suihkussa käytyäni, alkoi keittiön puunaus ja pojan 6v synttäreiden järjestely joka sisälsi mm. muffinssien teon ja kakun viimeistelyn. Siinä se aamupäivä rattoisasti menikin ja äkkiä olikin jo kemujen vuoro kun kello löi 13. Kaksi tuntia 7 pienen pojan riehumista, huutoa, leikkiä, naurua jne jne. Viimeisen puoli tuntia olin räjähtämäisilläni, mutta hillitsin itseni ihmeen hyvin.
Mies tuli kotiin koulutuksesta. Mies jota olin odottanut koko päivän. Ja hän yhtä väsyneenä kuin minäkin. Pienen tsemppauksen jälkeen kauppaan ja kotiin syömään tosi terveellisesti alkupalaksi sipsejä ja dippiä, pääruoaksi grillimakkaraa (pannulla paistettuna) ja ranskalaisia. Vieläkin on ällö olo moisesta rasva ja suola satsista. Yöks! Sitä saa mitä tilaa ja suolaa oon himoinnu koko päivän... lievän krapuloinnin merkki.
Sitten onkin mennyt loppu ilta vaan ollen ja töllöä töllötellen. Tuli ainakin futista ja autoilu ohjelmaa... ja lentopalloa. Mihinkään en oikein keskittynyt. Keskittyminen meni enemmän miehen kainalossa oleskeluun ja höpistelyyn päivän tapahtumista, joista miehellä taisi mennä suurin osa ihan ohi. Kuten yleensä.
Nyt tekisi jo kovasti mieli nukkumaan. Väsy on järkyttävä. Huomenna kuitenkin taas menoa ja meininkiä, kun pitäisi hinnoitella kasa kirpparille vietäviä vaatteita, viedä ne sinne kirpparille ja sitten autoilla reilu 100 kilsaa suuntaansa vieden pojan mummulaan mun vanhempien luokse. Ja tässä siis vain "kohokohdat"...

Päivä lähtee käyntiin tänään tällä

Olkoonkin että olen enemmän raskaamman musiikin kuluttaja, niin Vast uppoo niin täysillä. Löytyy mieheltä raskaampaakin tuotantoa mutta nyt taas pinnalla on (mulla) levy April, joka on herkempää ja rauhallisempaa puolta. Tänä aamuna taas teki mieli kuunnella tätä kovasti:

Vettä sataa ku sanonko mistä?!

Ja tossa parin tunnin päästä pitäisi suunnata kohti Tampereen ilta- ja yöelämää. Täällähän on Sauna open air tällä hetkellä ja festarikansaa riittää. Mekin mennään moikkaamaan ainakin paria kaveria, jotka on tulleet kaupunkiin juurikin Saunan takia. Me, jotka ollaan paikkakuntalaisia, pysytään poissa oman kylän festareilta ja suunnataan sen sijaan ens kuun alussa Helsinkiin ja Tuska open airiin. Jaa että on se kumma kun ei oman kylän tapahtumat kelpaa vai? No siihen on pätevä syy, Tuskassa on vaan niin paljon paremmat esiintyjät! :) Ei olla niin kovin kasarihevin ystäviä että viitsisi maksaa itseään kipeäksi mennäkseen sellaista katsomaan ja kuulemaan.
Ja ettei kukaan nyt ajattele, että niin ne aikuiset vaan lähtee ja jättää lapset kotiin, niin tiedoksi vaan että tyttönen on mummulassa ja poikanen on viettämässä viikonloppua isänsä luona.
Ja nyt sitten ajattelette että mitä ihmettä? No, mies joka mulla nykyänsä on, ei ole lasteni isä. Kaiketi aika normi tilanne nykyään monessa perheessä? Ollaan oltu onnellisesti yhdessä nyt jo reilun vuoden verran ja aina vaan paranee, vaikka karikkojakin on vastaan tullut. Minun kohdallani enemmän kun miehen, koska olen hieman ylistressaavaa ja kaiken perin pohjin miettivää tyyppiä. Sillä saan aikaan kiperiä tilanteita ja kaikkee ei-niin-miellyttävää. Silti mies on edelleen mun vierellä ja on siinä vannonu (vaikkeikaan vielä virallisesti) pysyvänsä iäti. Kunpa oppisin häneltä tulevaisuudessa ottamaan elämän hieman rennommin ja iloisemmin.
Mulla nää jutut näköjään rönsyilee ihan saatanasti. Eikä vielä voi syyttää alkoholiakaan, sillä vasta ensimmäisiä hörppyjä maistelen tuosta drinksustani. Piti oikein Alkossa saakka käydä hakemaan lempijuomaani, Pisang Ambonia, jottei mene ilta ainakaan sen takia pilalle ettei ole saanut mieleistään juomaa. Täällä on nyt mukava itsekseen aloitella ja surffailla netissä blogeja läpi. Ja kirjotella omaansa jonnin joutavia! :)
Vielä kun ihmiset antais mun olla rauhassa! Tässä nyt on tunnin sisään soittanu lasten isä, siskoni, äitini, sekä kaverini joka oli lähtenyt festarialueelta sadetta pakoon välillä. Pisti vaan puhelun jälkeen miettimään, että pääseeköhän tuo vielä alueelle sisään kun on sieltä kerran lähteny pois? Joka festareillahan tuokin käytäntö vaihtelee, toisilla pääsee kerran päivässä sisään (kuten Tuskassa) eikä asiaa ole välillä ulos, toisilla sitten saa kulkea ees taas niin paljon ku sielu sietää. No, myöhemminhän tuo selvinnee kun se soittelee uudemman kerran. :) Siinä vaiheessa meidänkin pitäs olla jo keskustassa. Oisin mielelläni lähteny nyt jo keskustaan ihan yksikseni, mutta koska meikkaamiset ja hiusten laitto on vielä tekemättä niin päätin venyttää lähtöä sovittuun aikaan saakka. Miehen kun pitäs tulla töistä tossa kasin jälkeen ja kunhan se on sitten valmis niin lähdetään bussikyydillä menemään. Niin, eikä mulla ole soveliaita vaatteitakaan vielä päällä. T-paita ja collegehousut ei ole oikein edustava asu iltarientoihin! :D
Mutta mä lähden tästä drinksuni kanssa kohti vessaa ja laitan itseni sellaiseen kuntoon että kehtaa pistää päänsä ovesta ulos. Mukavaa perjantai-iltaa itse kullekkin!

Pikapikaa

Ihan tässä aamun hötäkässä pakko tulla muutama sana näpytteleen samalla kun mies on suihkussa ja poika lähti jo pihalle...
Onko muille tuttua se ettei kukaan kuuntele mitä puhut? Ja nyt en tarkoita lapsille osoitettuja käskyjä tai kieltoja tyyliin; nyt lopetatte sen tappelemisen. Äskettäin kerroin tuossa miehelle, kuinka olin eilen siivoillessani vahingossa astunut kissan tassun päälle. Sen tuo vielä kuuli, mutta kun jatkoin kertomistani siitä miten asia oli päässyt tapahtumaan, mies vaan häipyi kylppäriin kesken lauseen! Siis hä? Eikö mua ole olemassa, vai oliko asiani mukamas niin mitätön? Vaikka tässä nyt periaatteessa on hieman kiire, että ehditään käydä hakemassa postista paketti ja ostaan muutama tölkki maitoa jotta päästäisiin taas tekemään ruokaa ennen kun lähdetään uudelle reissulle, niin jotain rajaa! Vai eikö noilla miehillä ole niitä korvia muuta ku koristeena päässä?

PS. Jostain syystä mun kellonajat ei täsmää täällä... kello on oikeasti vajaa yhdeksän aamulla ja blogger näyttää mun kirjottaneen tämän puoli 11 illalla!?

Kynsilakkaa

Kävin eilen ostoksilla. Tarkoituksena oli ostaa pyykkikori. Minä ostin pyykkikorin (tai no, mies sen maksoi), mutta käteen tarttui myös 50 euron edestä epilaattoria (jonka maksoin kiltisti itse). Ja kuten otsikosta huomaa, sitä kynsilakkaa. Kun se tuli epilaattorin kylkiäisenä. Kun se oli niin nättiä. Kattokaa vaikka:

Mulla ei oo ikinä ollu punasta kynsilakkaa. Jos ei jotain pikkutyttönä ollutta vaaleanpunaista oteta lukuun... Oon aina karttanu punasta kynsilakkaa. Jotenkin on päähän iskostunu ajatus siitä perinteisen kirkkaan punasesta lakasta, joka saa aikaan kylmiä väreitä selässä ja tuo mieleen keski-ikäisen, liiaksikin pyntätyn naisen. Mutta tämä. Tämä on jotain niin kaunista ja ihanaa! Tuo äkkiseltään mulla mieleen veren. Mutta on silti niin kaunis, eikö totta? Kuvaan pääsi myös mukana ollut väritön pikalakka, jota sipaisin vielä pintaan. Jospa se pitäisi lakan lohkeilematta hieman pidempään?
Paketissa oli vielä kolmaskin väri, mutta koska se oli sitä ihanaa pikku tyttöjen vaaleanpunaista, annan sen suosiolla tytölle kohta 8v. :)
Jospa tästä punaisesta lakasta tulisi käännekohta mun kynsilakkoihin... tällä hetkellä varastossa kun on vain violettia, mustaa ja harmaata lakkaa. Kaikki erittäin tummia. Tiedä vaikka keskittyminen herpaantuisi ensi kerralla lakkahyllylle kaupassa eksyessä ja ostaisin jotain vaaleampaa lakkaa? Sitä päivää odotellessa!

Uusi blogi, uudet tuulet

Tästä se sitten lähtee. Vihdosta viimein sellainen blogi, josta ei kukaan kaveri, sukulainen, tuttava tai edes oma mies tiedä tuon taivaallista! Oon pitäny jo kauan blogia, joka käsittelee pääasiassa käsitöitä. Tarve on kuitenkin aivan sairas päästä kirjottamaan kaikesta mitä pään sisällä liikkuu, mitä päivittäin tapahtuu, miltä musta tää elämä tuntuu. Enkä yksinkertaisesti pysty sitä tekemään jos tiedän suurin piirtein kaikkien pääsevän lukemaan sen jotka mut jotenkin tuntee.

Toivon suuresti kommentointia mun juttuihin, jotta saisin edes jonkin sorttista palautetta ajatuksiini. Ja on sitten jonkinlainen lohtu, kun tiedän etten pura ajatuksiani ihan vaan bittiavaruuteen, vaan että joku oikeasti lukeekin näitä. :)