Eilen kaivoin pitkästä aikaa lopputalvella ostetun piikki-/rentoutusmaton. Silloin käytin sitä todella usein kun vaan pääsin käyttämisen makuun. Ensin alkuun se meinasi olla aivan liian piikikäs kaveri minulle, mutta sitten kun siihen tottui niin olisi halunnut makoilla sen päällä vähän väliä! :) Se meni lopulta jopa siihen, että aloin nukahtelemaan maton päälle ja heräsin puoltoista tuntia myöhemmin piikit syvälle selkään painautuneena. Muutaman kerran jälkeen viisastuin ja laitoin kellon herättämään noin puolen tunnin makoilun päätteeksi.
Eilen illalla sitten päätin siinä yhdeksän tienoilla mennä sänkyyn maton päälle makoilemaan ja uskomatonta kyllä pysyin hereillä ja katsoin kelloa juuri puolen tunnin makoilun jälkeen! Olo oli uskomattoman ihana ja selkä tuntui rentoutuneemmalta kuin pitkiin aikoihin. Pidän mattoa siis selkäni alueella ja olen ilman paitaa, jotta vaikutus olisi sängyssä maaten maksimaalinen. Voisihan sitä lattiallekkin mennä, mutta se on sitten kokonaisuudessaan liian kova alusta mun makuuni... Ja olohan oli sitten taas sen verran rentoa sorttia, että kun maton olin altani pois ottanut niin oikaisin siihen sängylle vielä hetkeksi tarkoitusenani lähteä hetken päästä tekemään hieman ilta evästä ennen kuin mies tulee iltavuorostaan kotiin ja ennen kuin illan elokuva alkaisi. Aikaa olisi ollut ruhtinaallisesti siinä vaiheessa. Vaan miten kävikään? Heräsin lähes tunnin "oikaisun" jälkeen! Jep jep, olo oli oikeasti rentoutunut ja tuon jälkeen myös erittäin pirteä.
Sain tehtyä ilta evääni ja mieskin siinä jo tuli kotiin kun elokuva juuri alkoi kakkosella. Sieltä tuli Sin City ja koska meistä kumpikaan ei ollut jostain syystä leffaa koskaan nähnyt, oli se pakko jäädä katsomaan. Itse tosin ajattelin siinä kymmenen minsan kohdilla, että en varmana jaksa katsella leffaa loppuun saakka. Silti huomasin hieman ennen yhtä katsoneeni leffan alusta loppuun saakka! :) Leffa oli, sanoisinko hieman erilainen. Kaikki jotka ovat sen nähneet varmasti tietävät mistä puhun. Ne jotka eivät ole nähneet, kehoittaisin katsomaan ihan vain sen takia että se on Sin City. Leffa on suoraan kuin sarjakuvasta (siitähän se on tehtykin...) musta-valkoisena maailmanaan johon on lisätty ihania värikkäitä kohtia kuten punaiset huulet tai veriläiskät. Välillä oikein huomasi miettivänsä, onko jokin kohta oikeasti kuvattu vai onko se napattu sarjakuvasta piirrettynä.
Juoni olisi ehkä hieman paremmin avautunut, jos olisi joskus lukenut/katsellut itse sarjakuvaa joskus, mutta oli se tämmöiselle tarpeeksi muutenkin joka lukee tyyliin Viivin&Wagnerin Aamulehdestä. :)
Vielä leffan jälkeenkin mulla oli suhteellisen pirteä olo. Tämä on siis jotain utopistista mulle, joka olen yleensä puoli unessa jos pitää valvoa edes yhteentoista illalla! Tuli se uni kuitenkin joskus siinä kahden maissa ja tänään on sitten ollutkin sellainen olo että jäi yöunet aika vähiin... varsinkin aamulla kun piti herätä hieman ennen kasia laittamaan tyttöä kuntoon koulutielle eka kerran tänä syksynä. Tokalle luokalle meni mun pikkuinen tyttö... hurjaa, mutta niin totta. Sillee ne pikkuiset vaan kasvaa. Ihan huomaamatta.
Vauvakuumekkin on ollut korkealla taas viime aikoina ja suuri pettymys oli tänä aamuna kun menkat taas alkoivat... :/ Neljäs kuukausi yrittämistä takana ja ei todellakaan ole ainakaan yrityksen puutteesta kiinni raskaaksi tulo! Saa nähdä koska oikein sitten tärppää.
Nyt pitää ottaa pieni jumppahetki tähän väliin, kun alkaa vähän niskassa tuntumaan semmosta juilimista, että on oltu taas liikaa koneella ja käsitöiden ääressä. :)
Eilen illalla sitten päätin siinä yhdeksän tienoilla mennä sänkyyn maton päälle makoilemaan ja uskomatonta kyllä pysyin hereillä ja katsoin kelloa juuri puolen tunnin makoilun jälkeen! Olo oli uskomattoman ihana ja selkä tuntui rentoutuneemmalta kuin pitkiin aikoihin. Pidän mattoa siis selkäni alueella ja olen ilman paitaa, jotta vaikutus olisi sängyssä maaten maksimaalinen. Voisihan sitä lattiallekkin mennä, mutta se on sitten kokonaisuudessaan liian kova alusta mun makuuni... Ja olohan oli sitten taas sen verran rentoa sorttia, että kun maton olin altani pois ottanut niin oikaisin siihen sängylle vielä hetkeksi tarkoitusenani lähteä hetken päästä tekemään hieman ilta evästä ennen kuin mies tulee iltavuorostaan kotiin ja ennen kuin illan elokuva alkaisi. Aikaa olisi ollut ruhtinaallisesti siinä vaiheessa. Vaan miten kävikään? Heräsin lähes tunnin "oikaisun" jälkeen! Jep jep, olo oli oikeasti rentoutunut ja tuon jälkeen myös erittäin pirteä.
Sain tehtyä ilta evääni ja mieskin siinä jo tuli kotiin kun elokuva juuri alkoi kakkosella. Sieltä tuli Sin City ja koska meistä kumpikaan ei ollut jostain syystä leffaa koskaan nähnyt, oli se pakko jäädä katsomaan. Itse tosin ajattelin siinä kymmenen minsan kohdilla, että en varmana jaksa katsella leffaa loppuun saakka. Silti huomasin hieman ennen yhtä katsoneeni leffan alusta loppuun saakka! :) Leffa oli, sanoisinko hieman erilainen. Kaikki jotka ovat sen nähneet varmasti tietävät mistä puhun. Ne jotka eivät ole nähneet, kehoittaisin katsomaan ihan vain sen takia että se on Sin City. Leffa on suoraan kuin sarjakuvasta (siitähän se on tehtykin...) musta-valkoisena maailmanaan johon on lisätty ihania värikkäitä kohtia kuten punaiset huulet tai veriläiskät. Välillä oikein huomasi miettivänsä, onko jokin kohta oikeasti kuvattu vai onko se napattu sarjakuvasta piirrettynä.
Juoni olisi ehkä hieman paremmin avautunut, jos olisi joskus lukenut/katsellut itse sarjakuvaa joskus, mutta oli se tämmöiselle tarpeeksi muutenkin joka lukee tyyliin Viivin&Wagnerin Aamulehdestä. :)
Vielä leffan jälkeenkin mulla oli suhteellisen pirteä olo. Tämä on siis jotain utopistista mulle, joka olen yleensä puoli unessa jos pitää valvoa edes yhteentoista illalla! Tuli se uni kuitenkin joskus siinä kahden maissa ja tänään on sitten ollutkin sellainen olo että jäi yöunet aika vähiin... varsinkin aamulla kun piti herätä hieman ennen kasia laittamaan tyttöä kuntoon koulutielle eka kerran tänä syksynä. Tokalle luokalle meni mun pikkuinen tyttö... hurjaa, mutta niin totta. Sillee ne pikkuiset vaan kasvaa. Ihan huomaamatta.
Vauvakuumekkin on ollut korkealla taas viime aikoina ja suuri pettymys oli tänä aamuna kun menkat taas alkoivat... :/ Neljäs kuukausi yrittämistä takana ja ei todellakaan ole ainakaan yrityksen puutteesta kiinni raskaaksi tulo! Saa nähdä koska oikein sitten tärppää.
Nyt pitää ottaa pieni jumppahetki tähän väliin, kun alkaa vähän niskassa tuntumaan semmosta juilimista, että on oltu taas liikaa koneella ja käsitöiden ääressä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti