Neuvolassa ja sen sellaista

Tuli tänään poikettua neuvolassa. Piti jo viikko sitten käydä, mutta silloihan meillä kärsittiin vielä vatsataudista joten se siirtyi sitten viikolla eteenpäin. Tänäänkin oli uhkana peruuttaminen, sillä poika heräsi järkyttävään migreeniin jo kuuden jälkeen aamulla. Ihmettelin, miksi poika huutaa sängyssään kurkku suorana eikä reagoi omiin huuteluihini kun yritin tiedustella omasta sängystä käsin että mikä on hätänä... viereen päästyäni vasta ymmärsin unen pöpperöissäni mistä oikein on kysymys. Onneksi kuitenkin isovanhemmat on lähellä ja puhelinherätyksen tehtyäni he tulivat tänne siihen mennessä kun minun piti lähteä neuvolaan. Migreenikin oli pojalla jo niiden parin tunnin aikana päässyt siihen vaiheeseen, että itku ja oksentelu kovan kivun takia oli jo laantunut ja poika oli nukahtanut mun sänkyyn.

Neuvolassa ei oikeastaan mitään uutta. Vatsa kasvaa lähestulkoon käyrän mukaisesti, sydänäänet kuuluivat ja olivat sitä mitä pitääkin, verenpaine vähän alakantissa (mutta niin mulla aina) ja Kelan paperitkin tuli käytyä läpi kun nyt saan jo hakea äitiyspakkausta ja rahoja. Sain vinkkejä raskausajan jumppaohjeisiin netissä (jos kiinnostaa, niin löytyy täältä ja on muuten sitten pdf-tiedosto) ja yhden neuvolan oman lehtisen venyttelyistä. Meinaan kun tuppaa tuo alaselkä kipuilemaan aina välillä ja muutenkin on kovia paineen tunteita alapäässä. Jumppa auttaa molempiin, joten pitänee aloittaa jo tänään. :)

Kummasti jo tuokin auttoi kun kävelin neuvolasta kotiin (isä mut sinne vei autolla) sen kilometrin verran. Mun vauhti ei kyllä päätä huimaa, mutta ei noilla keleillä tarviikkaan. Ihan sairaan liukas keli meinaan. Pitäs useammin päästä kävelylle, mutta ei tässä aina ehdi ja sitten kun ehtiis niin ei loppujen lopuksi tee mieli lähteä yksin liukastelemaan. Sulais nuo lumet äkkiä jo pois, niin ois kiva käydä lenkeillä. Niin ja tuleehan tuota hyötyliikuntaa harrastettua sitten heti muuton jälkeen kun pitää kävellä tytön kanssa kouluun ja takas jne. Sen verran pitkä matka tulee olemaan ettei tyttö sitä varmasti kovin pian opi. Kunhan vaan itse jaksais reissata sitä väliä sitten yhteensä neljästi päivässä...

Nyt vois vaihteeksi harrastaa taas tavaroiden pakkaamista ennen kun mies tulee töistä kotiin ja sitten mä saan lähteä kaverille kyläilemään. Melkoista luksusta meikäläiselle. Siis tuo jälkimmäinen... pakkaamisesta en osaa löytää mitään hohtoa.