Uus päivä

Mutta mikään ei ole eilisestä muuttunut. Paitsi että tälle päivälle en ole vielä hysterisesti itkenyt kertaakaan. Kurkussa on tosin pala koko ajan... :(

Oon saanu kyllä lattioilta raivattua kamaa pois ja tiskipöydänkin sain tyhjäksi. Astianpesukone on päällä. Vielä kun sais itsestään irti niin paljon että tekis edes yhden omenapiirakan... huokaus. Ja jossain välissä pitäis jaksaa mennä käymään kaupassa. Huomasin vasta, ettei meillä ole ruokaa. Paitsi jos mennään nuudeli linjalla, niin sitten on. Silti pitäis leipää käydä ostaan... jos en sitten leivo itse. Kumpikaan vaihtoehto ei houkuttele.

Mieskään ei eilen illalla vastannut mun viesteihin ja menin lopulta nukkumaan erittäin sekalaisessa mielentilassa. Heräilin monta kertaa yön aikana katsoakseni onko viestejä tullu. Nyt aamulla sitten laitoin viestiä kysyäkseni onko mies oikeasti edes kunnossa... vastaus tuli parin tunnin viiveellä ja lopulta selvisi että koko muu porukka oli häneltä illalla hävinnyt ja mies oli sitten ollu yksin eksyneenä. Ei sitten ollu päällimmäisenä mielessä alkaa viestejä näpytteleen ja ymmärrän kyllä. Silti miehen pitäis tietää kuinka mä huolestun jos ei mitään kuulu... En tiedä pitäiskö tässä syyttää seuraa vai itse miestä, että näin oli päässy käymään.

Elämä on perseestä.