Mies läksi tänä aamuna kohti Saksaa... pääsi itse asiassa tossa äskettäin perille saakka. Lähetti viestin sieltä, etten hermoile liikoja. Meni kavereidensa kanssa kauan suunnitellulle Oktoberfest reissulle. Ei siis kovin kauaa ole nyt ollu tiedossa tuo, mutta ovat kuitenkin vuosikaudet puhuneet siitä kuinka sinne pitäisi lähteä käymään. Itse en jokseenkaan voi ymmärtää sitä kuinka pitää maksaa niin paljon päästäkseen juomaan kaljaa... se on se tunnelma. Kuulemma. Ja onhan sitten ne nähtävyydet, joista mieskin puhui kovasti. Itse epäilen kovasti näkevätkö mitään muita nähtävyyksiä kun kaljateltat.
Mulla itellä on ollu aika paska fiilis jo eilis illasta lähtien, kun tiesin että mies aamulla heti lähtee. En saanut nukuttua, kun ois tehny mieli vaan olla hereillä, nuuhkia toisen tuoksuja, hivellä vatsaa jne. Aivan kuin neljässä päivässä ehtisin tuon kaiken unohtaa. Ikävä sitä kaikkea kuitenkin jo on. Itkin silmät päästäni heti aamulla ja oon tehny saman jo pariinkin kertaan päivällä. Mikä siinä on niin vaikeaa päästää irti toisesta edes muutamaksi päiväksi? Ollaan kuitenkin jo puoltoista vuotta pidetty yhtä, joten ihan uusinta uutta tämä ei ole. Totesinkin miehelleni eilen, että taidan rakastaa sitä liikaa... jospa kaikki johtuukin siitä?
En oo mitään saanu aikaseksi tänään. Jos sitä itkemistä ei oteta lukuun... eikun kävinhän mä kissalle ostaan ruokaa ja vein kaks tärkeetä pakettia postiin. Siinäpä se sitten. Tiskipöytä on ääriään myöten täynnä, kun kukaan ei ole tyhjentänyt astianpesukonetta. Tuoreet omenat (jotka eilen sain) lojuu edelleen pussissaan odottaen, että joku tekaisis niistä pari piirakkaa ja ehkä kiisseliä. Kämppä muutenkin kaipais vähän siistimistä... vieraita tulee yöksi viikonloppuna, eikä tämmöseen kämppään kyllä ketään kehtaa päästää. Itse asiassa huomennakin tulis vieraita... jonkin sortin raivausoperaatio on saatava aikaiseksi viimestään huomen aamulla. Jospa sen jättäis vaan sinne aamuun... jos aamulla olisi edes vähän pirteämpi olo kun nyt? Toivoa sopii.
Parempi on kuitenkin että tämäkin reissu tapahtuu nyt eikä esim vuoden päästä, kun meillä hyvällä tuurilla on täällä pieni vauva hoidettavana (ja ei, en edelleenkään ole vielä raskaana). Mieluummin mä hoitelen täällä noita kahta isompaa, jos ne nyt mitään hoivaa edes kaipaa, kun että oisin pahimmassa tapauksessa juuri synnyttänyt, kipeä ja väsynyt ja yrittäisin selvitä monta päivää ilman apua kolmen lapsen kanssa.
Mulla itellä on ollu aika paska fiilis jo eilis illasta lähtien, kun tiesin että mies aamulla heti lähtee. En saanut nukuttua, kun ois tehny mieli vaan olla hereillä, nuuhkia toisen tuoksuja, hivellä vatsaa jne. Aivan kuin neljässä päivässä ehtisin tuon kaiken unohtaa. Ikävä sitä kaikkea kuitenkin jo on. Itkin silmät päästäni heti aamulla ja oon tehny saman jo pariinkin kertaan päivällä. Mikä siinä on niin vaikeaa päästää irti toisesta edes muutamaksi päiväksi? Ollaan kuitenkin jo puoltoista vuotta pidetty yhtä, joten ihan uusinta uutta tämä ei ole. Totesinkin miehelleni eilen, että taidan rakastaa sitä liikaa... jospa kaikki johtuukin siitä?
En oo mitään saanu aikaseksi tänään. Jos sitä itkemistä ei oteta lukuun... eikun kävinhän mä kissalle ostaan ruokaa ja vein kaks tärkeetä pakettia postiin. Siinäpä se sitten. Tiskipöytä on ääriään myöten täynnä, kun kukaan ei ole tyhjentänyt astianpesukonetta. Tuoreet omenat (jotka eilen sain) lojuu edelleen pussissaan odottaen, että joku tekaisis niistä pari piirakkaa ja ehkä kiisseliä. Kämppä muutenkin kaipais vähän siistimistä... vieraita tulee yöksi viikonloppuna, eikä tämmöseen kämppään kyllä ketään kehtaa päästää. Itse asiassa huomennakin tulis vieraita... jonkin sortin raivausoperaatio on saatava aikaiseksi viimestään huomen aamulla. Jospa sen jättäis vaan sinne aamuun... jos aamulla olisi edes vähän pirteämpi olo kun nyt? Toivoa sopii.
Parempi on kuitenkin että tämäkin reissu tapahtuu nyt eikä esim vuoden päästä, kun meillä hyvällä tuurilla on täällä pieni vauva hoidettavana (ja ei, en edelleenkään ole vielä raskaana). Mieluummin mä hoitelen täällä noita kahta isompaa, jos ne nyt mitään hoivaa edes kaipaa, kun että oisin pahimmassa tapauksessa juuri synnyttänyt, kipeä ja väsynyt ja yrittäisin selvitä monta päivää ilman apua kolmen lapsen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti