Hiihtoloma

Joidenkin pelastus, joidenkin kirous.

Itse en oikein tiedä kumman kannalla olisin. Lapsille se on takuulla pelastus. Pääsee pois koulusta ja arjen rutiineista. Saa vain olla. Ja kuten meidän tapauksessa, valittaa monta kertaa päivässä siitä ettei ole mitään tekemistä. Vaikka tekemistä on yllin kyllin. Nytkin legot ovat jälleen vallanneet lasten huoneen ja siellä tuntuu olevan kovakin kuhina tällä hetkellä. Yleensä tosin juuri näin hieman ennen nukkumaan menoa ne parhaimmat leikit syntyvätkin... ja sitten voi syyttää äitiä siitä kun pitää lopettaa kaikki kesken.

Miehellekkin tämä varmaan jonkin sortin pelastus on, kun ei tarvitse mennä töihin. Viikonlopun tuo vietti kavereidensa kanssa pohjoisessa. Kaiketi ryypäten ja saunoten. Tai toisinpäin.

Itse taidan vain hajota siihen tietoisuuteen, että tällä viikolla lapset on kotona ja pitää lähteä sukuloimaan. Huomenna siis pitäisi lähteä ensin pohjanmaalle miehen äidin luokse pariksi yöksi ja sieltä suunnata päiväksi satakuntaan oman siskoni luokse. Jotenkaan koko reissu ei jaksa napata sitten ollenkaan. Mieluummin jäisin kotiin. Mutta minkäs teet kun kaikki on jo sovittu... en siltikään tunne oloani kotoisaksi mieheni äidin luona ja väsyttää pelkkä ajatus siitä, että sieltä pitää vielä reissata miehen siskoille ja ehkä parille kaverillekkin kyläilemään. Olen raskaana = olen väsynyt. En haluaisi repiä itseäni koko ajan moneen suuntaan, haluaisin vain ottaa rennosti. Enkä voi ottaa rennosti jos en ole tutussa ympäristössä. Eli kotona. Ja tiedän, olen vaikea.

Siskon luona on kiva käydä. Sentäs. Mutta sinnekkin pitää ajaa ainakin 200 kilometrin verran ja reilu 100km vielä sieltä sitten kotiin saman päivän iltana.

Osaanko tänään tehdä muuta kuin valittaa? Todennäköisesti en, joten painun pois. Mukavaa hiihtolomaa niille kaikille jotka sitä nyt viettävät ja osaavat ottaa siitä kaiken irti!