Ultrassa

Kävin tosiaan tällä viikolla kurkkaamassa miltä kohdussani tällä haavaa näyttää.

Koko reissu alkoi erittäin ikävästi, sillä jollain ihmeen kaupalla olin saanut päähäni että aika olisi varattu klo13 vaikka se todellisuudessa olikin jo klo11. Mieskin oli ottanut aamuvuorostaan pari tuntia vapaata, että olisi ehtinyt yhdeksi tulla mukaan... voitte vain arvata kuinka paljon mua otti aivoon siinä vaiheessa, kun tarkastin että neuvolakortti oli taskussaan ja muutkin tarpeelliset siellä mukana ja huomasin ajanvarauskortista tuon ajan! Siinä sitten paniikissa yritin soittaa miehelle, joka tietenkin oli töissä palaverissa eikä voinut vastata. Mulla oli tasan puoli tuntia aikaa saada itseni kuntoon ja juosta bussin kyytiin. Kuin ihmeen kaupalla siinä onnistuin. Tässä ajassa siis laitoin hiukset, meikkasin, vaihdoin vaatteet ja pakkasin laukkuni. Niin ja lähes juoksin sen bussin kyytiin...

Paikalle pääsin ajoissa, mutta mies joutui tämän jättämään väliin. Ainakin itseäni vieläkin harmittaa moinen, vaikkei mies sitä ainakaan mulle ole näyttänyt että itse kovin harmissaan olisi. Arvaan kuitenkin, että tuo miestäkin kyllä harmittaa.

Ultrassa näkyi jälleen kerran erittäin vilkkaasti liikuskeleva vauva ja kaikki oli ultraajan mukaan kunnossa. Vauvan mitat vastasivat viikkoja (joita nyt 20 ja risat) ja painoarvio tällä hetkellä oli n. 360g. Pikkuinen on vielä, mutta hyvin on silti meikäläisen vatsan saanut pullottamaan! :) 

Hieman meinasi ultraaja ensin että lapsivettä olisi ollut vähemmän kuin pitäisi ja koska tuo istukka oli todettu etiseksi, kutsui hän sitten lääkärin kurkkamaan ja sanomaan mielipiteensä. Lapsivettä oli lääkärin mukaan ihan normi määrä ja istukkakin oli liikkunut takaisin takaseinään ja pois kohdunkaulan edestä. Tuo istukka uutinen oli mulle iso juttu, sillä ehdin jo niin pelätä sitä että se jää siihen enkä voi vauvaa normaalisti synnyttämään. Keisarinleikkaus olisi siis siinä tapauksessa ollut edessä.

Niin ja sitten se vika juttu... mieshän halusi tietää, kumpi sieltä olisi tulossa ja olihan mun sitten pakko kysäistä olisiko sitä voinut siinä nähdä. En olisi voinut lähteä pois kysymättä, kun tiesin kuinka paljon mies asiasta halusi itse ottaa selvää. Selvästihän se siellä sitten näkyi, että poika olisi tulossa. Itsekkin sen siitä hahmotin kyllä ja erittäin hämmästynyt olen jos sieltä kuitenkin tyttö ulos putkahtaisi! :)

Nyt sitten pitää alkaa tekemään pojalle neulomuksia ja ompeluksia, sekä ostelemaan vaatteita. Heti ultran jälkeen kävinkin kirpparilla ja mukaan jäi ensimmäinen body poikaväreissä. Sillä oli sitten kiva mieheltä kysäistä, kun hän mua hakemaan tuli, että arvaappa kumpi on tulossa kun tämän menin ostamaan...