Neuvola sucks

Kävinpä tänään taas neuvolassa. Viikkoja nyt takana jo 27 ja tuntui aika turhalta käydä tuolla. Mikään ei ole muuttunut miksikään ja vaikka neuvola vaihtuikin (ja sitä myötä terkka ja lääkäri) niin olisi voinut jättää koko reissun tekemättäkin. Lääkärikin alkoi vaahtoamaan kaikkea sellaista mitä jo tiesinkin, kun menin sanomaan että selkäni on ollut kipeä. Itse tutkimuksen teki hätäisesti ja taisi masumitankin ottaa väärin, sillä kotona katsoin ettei merkannut sitä käyrälle mutta jos sinne olisi merkannut, olisi ollut kovasti käyrien yläpuolella. Tähän saakka masu kuitenkin ollut aina hyvin viikkoja vastaava, eikä nyt mitään kasvupyrähdystä ole ottanut. Plaah. 

Kolmen viikon päästä uudelleen. Ei onneksi lääkärille, mutta muuten sitten ihmettelemään onko sillä kertaa mikään muuttunut miksikään...

Päivän biisi

Tänään ollaan menty Firewindin voimin eteenpäin ja ollaan saatu jopa jotain aikaiseksi, vaikka mies nukkuikin yhteen saakka yövuoron jäliltä... mutta olishan se kumma jos ei näin menevän musan voimin saisi mitään tehtyä!

Väsy

Muutto on nyt takanapäin. Tai siis se tavaroiden rehaus pitkin Tamperetta. Kaikki muu tuntuu olevan vielä ihan vaiheessa. Kämppä nyt on suht asumiskelpoinen, mutta paljon on tavaraa vielä laatikoissa ja muutenkin etsimässä omaa paikkaansa.

Monta plussaa on jo löytynyt, kuten se että tyttö viihtyy uudessa koulussaan ja on saanut kavereita. Kuitenkin myös miinuksia kertyy, joista suurimpana minun väsymys. En ole muuton jälkeen nukkunut kokonaisia öitä kuin ehkä kaksi. Muina öinä olen herännyt aikaan X ja sitten valvonut parista tunnista jopa aamuun saakka, kuten viime yönäkin. Mitään ei jaksaisi moisen yön jälkeen tehdä, kaikki itkettää eikä tappelevat lapset tai sekaisin oleva koti ainakaan paranna asiaa.

Toivossa on hyvä elää, että tämä tästä vielä helpottaa...

Muutto

Huomenna se alkaa. Nimittäin muuttaminen.

Heti aamulla kunhan saadaan muksut kouluun ja eskariin, lähdetään hakemaan avaimia ja viemään ensimmäistä kuormaa henkilöautolla perille. Vähän jännittää. :) Eniten ehkä se, että meille luvattiin että makuuhuoneiden tapetit vaihdetaan ennen meidän muuttoa... paree olla sitten vaihdettuna. Muuten flippaan varmaan ihan totaalisesti! Ja onhan se nyt muutenkin vähän jännää päästä pitkästä aikaa muuttamaan, vaikka varsinkin tällä viikolla on monesti ollut sellainen tunne etten jaksa tehdä mitään (siis pakata) enkä edes haluaisi muuttaa täältä mihinkään. Tänään kuitenkin on ollut energisempi fiilis ja olen pakannut sekä pessyt kylpyhuoneen lähes lattiasta kattoon. Tuo kylppärin pesu ei ehkä ollut se päällimmäisin asia joka pitää saada tehtyä, mutta koska fiilistä hommaan löytyi niin pakko se oli sitten tehdä. Nyt on sitten selkä kipeä ja jonkin aikaa sain kärsiä supistuksista (ei kuitenkaan kipeistä) sen jälkeen. Oon yrittäny nyt sitten ottaa vähän iisimmin, jotta voisin vielä viimeiset kaks tyhjää laatikkoa täyttää illan aikana.

Uskomaton määrä meillä oli laatikoita, joihin pakata, mutta silti ne loppuvat kesken. En ymmärrä mistä sitä tavaraa oikein sikiää! Onneksi vaatteet, petivaatteet ja sohvatyynyt menee jätesäkeissä... mutta vielä olisi keittiössä astioita sekä ruokatavarat pakkaamatta. Niitä ei ihan jätesäkkeihin viitsisi pakkailla! :D Paitsi jos haluttais paljon sirpaleita... eikä me haluta.

Miehenkin kanssa on ollut selkkauksia tämän viikon aikana... ei niistä sen ihmeemmin, mutta pitää taas hattua nostaa miehelle että se jaksaa näitä mun oikkuiluja. Olen muutenkin kyllä ailahtelevainen ihminen, mutta tää raskaus tuntuu tuovan senkin piirteen vähän liikaa esille. Yhtenä hetkenä kaikki on ihan ok ja toisena hetkenä itken jo silmät päästäni. Toivoo vaan ettei tämä tästä enää pahenisi...

Taidan tästä mennä täyttelemään yhden jätesäkin täyteen ennen kuin ohjelma alkaa telkusta. Pitäähän sitä nyt se ainoa sarja katsella, mitä seurattua tulee, vaikka mikä muutto ois käsillä. :)

Se odottaa lasta

Ihan pakko kirjata tännekkin ylös kommentti joka kuului, kun tulin pojan kanssa eskarista kohti kotia.

Oltiin juuri menossa suojatielle ja edessämme löntysti hitaasti neljä isompaa poikaa, arviolta 10-12 vuotiaita, joista yritin sitten hienovaraisesti ohi pojan kanssa. Juuri kun päästiin sitten siihen suojatien reunaan, kuului jostain sivultamme seuraava: "Antaa sen mennä kun se odottaa lasta". Siis häh? Miten raskaana oloni liittyy siihen että yrittäisin päästä niistä etanoista ohi? :D Kaikkee sitä kuulee ja näkee. Pisti kyllä hymyilyttään. :)

Muitakin asioita voisin perustella tähän samaan tyyliin, kuten

- itken aivan liian herkästi ihan turhanpäiväisistäkin asioista

- stressaan normia enemmän

- olen hidas

- röyhtelen sopimattomissa tilanteissa

- silittelen vatsaani (yleensä huomaamattani)

- tarvitsen puoli mukillista kahvia joka päivä

- en voi nostaa sitä enkä tätä

- saan ottaa päikkärit

- juoksen vessaan kerran yössä

- kävelen ankkamaisesti (nyt jo!)

- unohtelen asioita

Ja kaikki tämä vain koska mä odotan lasta!

Neuvolassa ja sen sellaista

Tuli tänään poikettua neuvolassa. Piti jo viikko sitten käydä, mutta silloihan meillä kärsittiin vielä vatsataudista joten se siirtyi sitten viikolla eteenpäin. Tänäänkin oli uhkana peruuttaminen, sillä poika heräsi järkyttävään migreeniin jo kuuden jälkeen aamulla. Ihmettelin, miksi poika huutaa sängyssään kurkku suorana eikä reagoi omiin huuteluihini kun yritin tiedustella omasta sängystä käsin että mikä on hätänä... viereen päästyäni vasta ymmärsin unen pöpperöissäni mistä oikein on kysymys. Onneksi kuitenkin isovanhemmat on lähellä ja puhelinherätyksen tehtyäni he tulivat tänne siihen mennessä kun minun piti lähteä neuvolaan. Migreenikin oli pojalla jo niiden parin tunnin aikana päässyt siihen vaiheeseen, että itku ja oksentelu kovan kivun takia oli jo laantunut ja poika oli nukahtanut mun sänkyyn.

Neuvolassa ei oikeastaan mitään uutta. Vatsa kasvaa lähestulkoon käyrän mukaisesti, sydänäänet kuuluivat ja olivat sitä mitä pitääkin, verenpaine vähän alakantissa (mutta niin mulla aina) ja Kelan paperitkin tuli käytyä läpi kun nyt saan jo hakea äitiyspakkausta ja rahoja. Sain vinkkejä raskausajan jumppaohjeisiin netissä (jos kiinnostaa, niin löytyy täältä ja on muuten sitten pdf-tiedosto) ja yhden neuvolan oman lehtisen venyttelyistä. Meinaan kun tuppaa tuo alaselkä kipuilemaan aina välillä ja muutenkin on kovia paineen tunteita alapäässä. Jumppa auttaa molempiin, joten pitänee aloittaa jo tänään. :)

Kummasti jo tuokin auttoi kun kävelin neuvolasta kotiin (isä mut sinne vei autolla) sen kilometrin verran. Mun vauhti ei kyllä päätä huimaa, mutta ei noilla keleillä tarviikkaan. Ihan sairaan liukas keli meinaan. Pitäs useammin päästä kävelylle, mutta ei tässä aina ehdi ja sitten kun ehtiis niin ei loppujen lopuksi tee mieli lähteä yksin liukastelemaan. Sulais nuo lumet äkkiä jo pois, niin ois kiva käydä lenkeillä. Niin ja tuleehan tuota hyötyliikuntaa harrastettua sitten heti muuton jälkeen kun pitää kävellä tytön kanssa kouluun ja takas jne. Sen verran pitkä matka tulee olemaan ettei tyttö sitä varmasti kovin pian opi. Kunhan vaan itse jaksais reissata sitä väliä sitten yhteensä neljästi päivässä...

Nyt vois vaihteeksi harrastaa taas tavaroiden pakkaamista ennen kun mies tulee töistä kotiin ja sitten mä saan lähteä kaverille kyläilemään. Melkoista luksusta meikäläiselle. Siis tuo jälkimmäinen... pakkaamisesta en osaa löytää mitään hohtoa.

Hiihtoloma helvetistä

Sillee se osapuilleen meni.

En usko että lomassa lopulta olisi ollut mitään valittamista sen puoleen, sillä miehen äidilläkin olisi muuten varmasti mennyt ihan mukavasti jne... se mikä teki lomasta helvettiä, oli helvetillinen vatsatauti. Se alkoi pojan osalta kun päästiin perille viime viikon tiistaina. Siitä alkoi vuorokausi yhtä oksentamista ja ripulointia. Torstaina lähdettiin kotiin, kun pojan olo hieman helpotti. Kotiin kun päästiin, aloitti tyttö oksentamaan. Päästään lauantaihin, poika on tervehtynyt mutta tyttö oksentaa edelleen ja niin aloitan minäkin. Sunnuntaina tyttö oksentamisen takia Taysiin tiputukseen seuranaan minun vanhemmat, sillä itse olin edelleen pedin pohjalla eikä mies ole kyllin tuttu ja turvallinen tytölle verrattuna omaan mummuun joka on kuitenkin huolehtinut tytöstä vuosikaudet. Maanantaina ripuloi mies ja kun minä luulen jo olevani terveiden kirjoissa, aloitinkin vielä tiistai aamuna ripuloimaan myös!

Että sillee meidän loma. Mitäs kaikkee kivaa muut on tehny hiihtolomalla?!

No joo, sarkasmi sikseen. Pelkäsin kyllä niin toden teolla, että itsekkin sairastun ja onhan tuommoinen tauti näin raskaana ollessa melkomoista. En kenellekkään tuollaista menoa toivoisi. Eilenkin sitten nosti vielä melkoisen nopeasti kuumetta pahimman ripuloinnin jälkeen niin että tärisin aivan horkassa kahden paksun peiton alla vaatteet päällä! Nyt on onneksi jo melko hyvin pysynyt taas ruoka sisällä. Ainoa miinus on ollut kipuileva vatsa. Aivan sama mitä suusta alas laittaa, niin hetken päästä se siellä jo pistelee, kiertää ja polttelee. Nyt illemmalla olo on ollut vain parempaan päin, joten huomenna on taas kaikki paljon paremmin. I hope.

Hiihtoloma

Joidenkin pelastus, joidenkin kirous.

Itse en oikein tiedä kumman kannalla olisin. Lapsille se on takuulla pelastus. Pääsee pois koulusta ja arjen rutiineista. Saa vain olla. Ja kuten meidän tapauksessa, valittaa monta kertaa päivässä siitä ettei ole mitään tekemistä. Vaikka tekemistä on yllin kyllin. Nytkin legot ovat jälleen vallanneet lasten huoneen ja siellä tuntuu olevan kovakin kuhina tällä hetkellä. Yleensä tosin juuri näin hieman ennen nukkumaan menoa ne parhaimmat leikit syntyvätkin... ja sitten voi syyttää äitiä siitä kun pitää lopettaa kaikki kesken.

Miehellekkin tämä varmaan jonkin sortin pelastus on, kun ei tarvitse mennä töihin. Viikonlopun tuo vietti kavereidensa kanssa pohjoisessa. Kaiketi ryypäten ja saunoten. Tai toisinpäin.

Itse taidan vain hajota siihen tietoisuuteen, että tällä viikolla lapset on kotona ja pitää lähteä sukuloimaan. Huomenna siis pitäisi lähteä ensin pohjanmaalle miehen äidin luokse pariksi yöksi ja sieltä suunnata päiväksi satakuntaan oman siskoni luokse. Jotenkaan koko reissu ei jaksa napata sitten ollenkaan. Mieluummin jäisin kotiin. Mutta minkäs teet kun kaikki on jo sovittu... en siltikään tunne oloani kotoisaksi mieheni äidin luona ja väsyttää pelkkä ajatus siitä, että sieltä pitää vielä reissata miehen siskoille ja ehkä parille kaverillekkin kyläilemään. Olen raskaana = olen väsynyt. En haluaisi repiä itseäni koko ajan moneen suuntaan, haluaisin vain ottaa rennosti. Enkä voi ottaa rennosti jos en ole tutussa ympäristössä. Eli kotona. Ja tiedän, olen vaikea.

Siskon luona on kiva käydä. Sentäs. Mutta sinnekkin pitää ajaa ainakin 200 kilometrin verran ja reilu 100km vielä sieltä sitten kotiin saman päivän iltana.

Osaanko tänään tehdä muuta kuin valittaa? Todennäköisesti en, joten painun pois. Mukavaa hiihtolomaa niille kaikille jotka sitä nyt viettävät ja osaavat ottaa siitä kaiken irti!

Ultrassa

Kävin tosiaan tällä viikolla kurkkaamassa miltä kohdussani tällä haavaa näyttää.

Koko reissu alkoi erittäin ikävästi, sillä jollain ihmeen kaupalla olin saanut päähäni että aika olisi varattu klo13 vaikka se todellisuudessa olikin jo klo11. Mieskin oli ottanut aamuvuorostaan pari tuntia vapaata, että olisi ehtinyt yhdeksi tulla mukaan... voitte vain arvata kuinka paljon mua otti aivoon siinä vaiheessa, kun tarkastin että neuvolakortti oli taskussaan ja muutkin tarpeelliset siellä mukana ja huomasin ajanvarauskortista tuon ajan! Siinä sitten paniikissa yritin soittaa miehelle, joka tietenkin oli töissä palaverissa eikä voinut vastata. Mulla oli tasan puoli tuntia aikaa saada itseni kuntoon ja juosta bussin kyytiin. Kuin ihmeen kaupalla siinä onnistuin. Tässä ajassa siis laitoin hiukset, meikkasin, vaihdoin vaatteet ja pakkasin laukkuni. Niin ja lähes juoksin sen bussin kyytiin...

Paikalle pääsin ajoissa, mutta mies joutui tämän jättämään väliin. Ainakin itseäni vieläkin harmittaa moinen, vaikkei mies sitä ainakaan mulle ole näyttänyt että itse kovin harmissaan olisi. Arvaan kuitenkin, että tuo miestäkin kyllä harmittaa.

Ultrassa näkyi jälleen kerran erittäin vilkkaasti liikuskeleva vauva ja kaikki oli ultraajan mukaan kunnossa. Vauvan mitat vastasivat viikkoja (joita nyt 20 ja risat) ja painoarvio tällä hetkellä oli n. 360g. Pikkuinen on vielä, mutta hyvin on silti meikäläisen vatsan saanut pullottamaan! :) 

Hieman meinasi ultraaja ensin että lapsivettä olisi ollut vähemmän kuin pitäisi ja koska tuo istukka oli todettu etiseksi, kutsui hän sitten lääkärin kurkkamaan ja sanomaan mielipiteensä. Lapsivettä oli lääkärin mukaan ihan normi määrä ja istukkakin oli liikkunut takaisin takaseinään ja pois kohdunkaulan edestä. Tuo istukka uutinen oli mulle iso juttu, sillä ehdin jo niin pelätä sitä että se jää siihen enkä voi vauvaa normaalisti synnyttämään. Keisarinleikkaus olisi siis siinä tapauksessa ollut edessä.

Niin ja sitten se vika juttu... mieshän halusi tietää, kumpi sieltä olisi tulossa ja olihan mun sitten pakko kysäistä olisiko sitä voinut siinä nähdä. En olisi voinut lähteä pois kysymättä, kun tiesin kuinka paljon mies asiasta halusi itse ottaa selvää. Selvästihän se siellä sitten näkyi, että poika olisi tulossa. Itsekkin sen siitä hahmotin kyllä ja erittäin hämmästynyt olen jos sieltä kuitenkin tyttö ulos putkahtaisi! :)

Nyt sitten pitää alkaa tekemään pojalle neulomuksia ja ompeluksia, sekä ostelemaan vaatteita. Heti ultran jälkeen kävinkin kirpparilla ja mukaan jäi ensimmäinen body poikaväreissä. Sillä oli sitten kiva mieheltä kysäistä, kun hän mua hakemaan tuli, että arvaappa kumpi on tulossa kun tämän menin ostamaan...

Uutta musaa

En viitsinyt eilen samaan postaukseen ämpätä kaikkea mahdollista, vaikka asiaa onkin niin maan julmetusti taas. Sen siitä saa kun jättää kirjottelun aina välillä. Pitäis vaan tsempata vähintään kerran viikossa. :)

Mutta se varsinainen asia, eli uudet musat. Tällä viikolla ilmestyi kaksi varsin odotettua uutta albumia, joista toinen jo koristaa minunkin levyhyllyä ja on kuunneltu melkoisen monta kertaa läpi. Se tulee bändiltä nimeltänsä Before the Dawn. En ensin ajatellut ostaa sitä just nyt heti itselleni, vaikka aika kova BtD:n kuuntelija olenkin. Mutta sitten kun Levykauppa Äxän sivuilla levyn pääsi kuuntelemaan, niin se oli sitten parin biisin jälkeen jo päätös tehty ja oltiin lähes jo menossa levykauppaan saakka! Maltoin kuitenkin jopa seuraavaan päivään ostoni kanssa. Jos jollain ei ole esim. Spotifyä, josta levyn nyt myös löytää, ja haluaa levyä kuunnella niin se on Äxän sivuilla mahdollista aina ekaan päivään ens kuuta saakka TÄÄLLÄ. Ja laiskimmille tästä pikainen valinta YouTubesta. :)

Eikä mikään pöllömpi biisi olekkaan. Itse asiassa parhaimpia koko levyllä ja sitä taattua BtD laatua ja maailmaa. Heti tunnistaa mikä bändi on kyseessä, kun tämä biisi alkaa. Siis jos yhtään on aiemmin kuunnellut edes Tuomas Saukkosta. On se projekti mikä tahansa, niin Saukkosen soundin tunnistaa erittäin hyvin.

Saukkonenhan julkaisi suomenkielisenkin levyn bändinimellä RoutaSielu ja vaikka siitäkin sen tutun soundin löytää, niin en jokseenkaan ollut vakuuttunut. Kaiketi johtuu siitä suomen kielestä, joka ei mielestäni sitten millään istunut Saukkosen suuhun tai niihin biiseihin. Jos koko levy olisi tehty englanniksi, voisin olla aivan eri mieltä.

Kuitenkin vielä se toinen levy, joka tällä viikolla ilmestyi ja jota erityisesti olin kovaa kyytiä itsellenikin hankkimassa, mutta kuitenkin jätin sen vielä kauppaan... se on Turisaksen Stand up and Fight. Sekin muuten löytyy tuolta Äxästä maaliskuun ensimmäiseen saakka, mikäli jotakuta kiinnostaa. Olen sen jo useampaan kertaan läpi kuunnellut, mutta edelleen odotan sitä haltioitunutta fiilistä, minkä esim. bändin debyyttilevy BattleMetal saa yhä aikaan. Tämä uusin oli erittäin jyhkeää menoa ja kuten monissa arvosteluissakin on todettu, niin lähes elokuvamaista musiikkia. Jäin kaipaamaan viulun ja haitarin yhteistä, iloista sointia...

Siksi valitsinkin biisin, jota ei varsinaiselta levyltä löydy ollenkaan, mutta bonus cd ja erillinen sinkku kylläkin. Tämäkään ei ihan Turisaksen tyyliä ole, mutta ihastuin tähän jo silloin kun kävin syksyllä bändiä Pakkahuoneella katsomassa. Kyseessähän on ikivanhan Black Sabbath biisin coveri ja mielestäni tämä on toteutettu varsin mainiosti. Ja kyllä, olen alkuperäisenkin monesti kuullut. :)



Jotta semmosia tällä kertaa. Enemmänkin olisi asiaa noista levyistä ollut, mutta tässä pitäis tehdä hommiakin tänään sen miljoona kaikenlaista joten ei se auta tässä jorista bändeistä koko päivää...